kyllä pidän
pidän päätöksellä
sillä etten koske päiväkirjoihin ja muiden alkaessa selaamaan kuvia galleriasta
mä yritän pysyä erossa
päätöksellä mennyt on mennyttä.
Koska siinä on turvansakkin
ei voida satuttaa enää sillä tavoin
mulla on etumatka sanoihin
nöyryytykseen, halventamiseen
mä tiiän ne vuodet jo
vaikken muistaa tahdokaan.
Mutta mihin sitten paetaan
kun menneestä tehdäänkin puolivitsiä
et hei eihän se tuollaisenaan mitään
otetaan edes ehdotustasolle että saattaapa olla joskus näinkin
mihin tästä
mihin nyt
varsinkaan näillä voimilla?
Edellisestä haavasta on ennemmin ikuisuus
reilusti yli viikko
tiiän että nyt aloittaessa ei sais kuvitella liikoja
yhtälailla kun kipu auttaa se yllättää
keho unohtaa turhan pian mikä suojelee
ja tiiän mä senkin et mitä pidemmän tauon otan
sitä suurempi opettelu on edessä kun mieli ei taas anna sekunniksi rauhaa
eikä jätä vaihtoehtoja
kukaan ei ymmärrä miksen lopeta viiltelyä
mä en ymmärrä miks ehdottaa edes mitään niin järjetöntä
jos joku on pysyvää ja varmaa
ja auttaa lopulta vaikka vaikeimman kautta
en päästä tästä enää irti
enkä eksy vahingossakaan niihin verkkoihin jossa terät viedään muka mun parhaaksi.
Oon seilannut päiviä
en viillä - viillän kohta - väliä
etsin suonten paikkoja ja tuijotan seiniä uskoen
osaan jo hallita pelon ja paniikin
jos vaikka kerran onnistun riittävästi
ei siinä ole totuutta
eikä mulla enempää tietoa
siks oon leikellyt pelkkää rasvakudosta
ettei mua saada kiinni säikähdyksen vuoks
pinnalla pysyessäni tiedän kivun ja vahingon määrän
enkä hätäänny.
Mut ajatus paremmasta haavasta seuraa selkeänä varjona selän takana
haluan enemmän
osata edes jotakin kunnolla
ne nimittää tätä harrastukseksi
vertaus loukkas aluksi
mut nyt ymmärrän mikäli näin kerran on
haluan ehdottomasti oppia enemmän
päästä syvemmälle
olla edes tässä kohtaa jotain muuta kuin tää ikuinen vitun luuseri.