En uskalla
mua pelottaa
sanoo
itkee
olla olemassa.
Mua pelottaa muiden vastaukset
mä oon varma et ne satuttaa
silloinkin kun ne vain lohduttaa
mun maailmassa, tässä todellisuudessa
ei oo lohtua vaan pelkkää kauhua.
En oo koskaan turvassa
itku ei anna hengittää ja mä en jaksa enää itkee
mut tää ei lopu
kierrän kehää
puhun kuolemasta ystävän
jota pelkään niin
mut pelkään kaikkea elämässä
en löydä ratkaisuja elääkseni
ees silloin ku on kesäkuu tai temesta toimii tai pystyn hengittämään ilman et pakotan itteni järjellä
ja uhkauksilla
ilman et mun on syyllistettävä itteeni jopa siitä
et hengitän väärin
ei saa hyperventiloida se vaan pahentaa
älä tee tästä yhtään tän vaikeampaa
ja mä tiiän sen mut mikään ei pysy enää mun käsissä ja mä haluun huutaa apua mut yhtä aikaa tajuan
ettei sitä oo
ettei missään oo olemassa mitään mikä mua auttais.
Eikä koskaan oo ollutkaan
mä oon vaan luonut kuvitelmia
halunnut uskoo tarinoihin
mut faktat on ollu aina yhtä murskaavia.
Tää ei oo kenenkään syy
mun sisin on pilalla
täynnä mustaa inhottavaa liejua
se on vieny musta kaiken muun
ei peittänyt alleen vaan sulattanut itsekseen
mussa on jäljellä vaan se joka kuolee.
Ja mä haluisin et voisin vaan huutaa etten kestä
etten pysty
etten saatana enää selviä sekunnistakaan
mut kaikella on seuraukset
ja ne syytökset tai ”herättelyt” ei auta mua
mä en voi herätä kun kaikki on jo ohi
mut ne sanat ei jätä rauhaan
vitun pelle
tapa ittes
et sä oikeesti haluu kuolla, oisit tehny sen jo
kaikki nauraa sulle
ota ittees niskasta kii
toi itsesäälissä pyöriminen ei auta mitään
sun pitää
ja pitää
ja pitäis…
Ja mä murenen
lattialle
mä murenen sanojen alle
mä murenen eroon hengittämisestä
ne on vaan huolissaan
eivät uhkaa, eivät satuta
eivät kiusallaan
mut eivät voi tajuta
mä en jaksa puhuu mut on pakko
kukaan ei kuule eikä ymmärrä
oon nii loppu
ei sadat toistot muuta mitään
siinähän oot
tapa ittes
vitun pelle.
Mua pelottaa kuolla
mua pelottaa se etten kuolekaan
tiiän et mun on kuoltava
koska sitä kylmää metallia kiristetään vasten mun ihoo
pois musta
mua vasten
ei niillä oo enää mitään todistettavaa
mä kuristun puolivahingossa väliajalla
oon ihan hajalla
ja nii yksin.
Mun on kuoltava
on pakko kuolla
happi loppuu
mä en tunne mitään
mun on päästävä pois
ne lähestyy
ne haluu saada mut tajuamaan
etten mä pysty estämään mitään
et mua kuuluukin sattua
mut kuuluu alistaa jotta tajuisin
miks ne saa
hymyillen väittää auttavansa
ja yhtä aikaa satuttaa nii?
On kuoltava ensin
on kuoltava viimein
on voitettava se suurin pelko jotta pelastuu kaikelta
pääsee turvaan ja vapaaksi.