Toivoisin enemmän kuin pitkään aikaan
et jollain ois jotakin väliä
ne väittää ettei niin voi ollakaan
ettei mikään kiinnosta, mitään ei tahdo
mut ei ne tän mielen kans elä
ei ne tiiä
väistän katsetta yhtä aikaa kommentin kanssa
en jaksa ottaa tätä enää vastaan.
Muistan mä niitä aikoja
mitä oli kun jokin oikeasti kiinnosti
harrastuksilla oli väliä
ihmisillä
tulevalla
kaikella tällä mitä edelleen hengitän
vaikken enää eläkään.
En tiedä mihin kadotin välittämisen
nyt väistelen iskuja mielen sisällä
yhtä aikaa kaikkea ympäröivää
ettei ne kerkeäis
pystyis sanomaan mitään
ja sitten kun mielipiteet vaihtuukin epämääräisiin en mä tiedä-vastauksiin
raivostun
mitä järkeä kaikkea tätä oli elää läpi
jos lopputuloksena on ettei kukaan enää tiedä mitään mitä yrittää
mitään mitä tehdä toisinkaan
kaikesta voi syyttää mua
ja jos syytän itse ennakolta ei muiden sanat paljoakaan ehdi tuntua
mut se et muuttaako sekään tätä enää mihinkään
mikä muuttaisi
jos en halua mitään?
En uskalla kuolla
en tiedä oonko tuntenut näin syvää toivottomuutta silloinkaan kun mua on pidetty pakolla osastolla
koska silloin oon kuitenkin kantanut mukanani tietoa kuolemasta
pääsen mä pois
mulla on itsetuhoisuus
nyt kun se on ohi
tilalle asettuu syvempi ymmärrys etten ikinä saa itteeni hengiltä
että tätä samaa helvettiä
ja paljon nykyisyyttä ja menneisyyttä pahempaa on edessä
vuosikymmeniä ja taas uusia
sellaisia kipuja joita ei näillä naarmuilla leikata pois
sellaista tuskaa jonka vuoksi kukaan ei viitsi enää lohduttaa
syvempää yksinäisyyttä
en millään jaksa edes tietää mitä kaikkea
en halua tätä tietoa
mut tiiän olevani se vitun luuseri
taakka yhteiskunnalle
jotain sanoinkuvaamattoman hirveää
mä tiiän
ja tää yhtälö upottaa sellaisen toivottomuuden keskelle
etten jaksaisi millään nousta enää edes sängystä
vaihtaa asentoa
mennä suihkuun
pestä pyykkiä
olla olemassa.
Hengittää
en saatana jaksa enää hengittää
ne oisivat voineet tähän kyl sä vielä kuntoudut-valheeseen hukatut resurssit käyttää sellaisen toisenlaisen kuolemantuomion toteuttamiseen
vois siivota pois toivottomat tapaukset tilastoja sotkemasta
miten helppoa se ois ollut
mitä järkeä roikottaa tässä
siis kyllähän mä tähän jään
loputtomiin ilman oikeutta apua kiljumaan
etsimään lohtua ja turvaa vaikken ansaitse enää mitään muuta kuin aina vain pahempia asioita
mun syytä on se et oon edelleen olemassa
mun syytä tää olo
menetetty toivo ja aivan kaikki
mut oishan ne voineet kaiken tän sijaan luoda uusia lakeja ja ottaa mut vain hengiltä.