Mieli pystyy alkaa pelkäämään vasta kun on turvassa.
Se tarkoittaa ettei mikään tästä pääty ikinä
on hetken turva
tuhannet virheet
jäähyväiset
edellistä syvempi pudotus
kunnes kierros on aika aloittaa alusta.
En mä itteeni hengiltä saa
mutta en jaksa hengittää enää sekuntiakaan
mikään ei koskaan lopu
paha vainoaa mua menin mä minne tahansa
auttaa voidaan vaikka kuinka
mut mikään ei enää auta
liekö koskaan on auttanutkaan
turva vain joskus tuntuu siltä.
Oon tk-haavanhoitojumissa
mut ymmärrän et tässä on kyse siitä kuinka kovasti uskaltaa sanoa ei
saa tää jo loppua
liian monta viikkoa samoja sanoja
tulehdusriskiä
sitä tätä tuota
ei mua kiinnosta
en mä tästä kehosta välitä
turhaa te mua yritätte herätellä
itken mä sit kun oon tuhonnut tämänkin mahdollisuuden turvaan
mut siihen saakka jatkan.
Eikä mikään lopulta ole yhtä pysyvää
kuin kylppärin lattialla terän painaminen ihoon
usein otan sakset avuksi
kivun kokeminen, kivun ”näkeminen” silmät kiinni on se hetki jossa tiedän olevani tätä vahvempi
on jotain jota kukaan ei voi viedä
jotain joka ymmärrykseni mukaan vie kaiken muun
mutta jotain joka silti jää.
Pelkään tulevaa talvea päivä päivältä enemmän
pimeää ei paeta enää minnekään
jään yksin koska en käyttäydy
temppuilen haavoineni ja haavanhoitovastustusteni kanssa harmaalla alueella
odotan mustaa
tiedän ettei mikään jousta loputtomiin
ei ainakaan mikään turvallinen
joten tiedän mitä talvi tarkoittaa
tiedän yksinäisyyden ja tasan miltä se tuntuu ja silti jatkan.
En saisi tätä pois mitenkään
mikään lääke ei helpota pelkoa joka on aina mukana
joten väliäkö ajalla on
mikään muu ei kestä kuin eikä pysy mun elämässä kuin viiltely.