21.1.2024

253.

Päästä irti muistoista
pidä kiinni puolista
merkitys on yhteydessä meneviin
yksinäisyys ajaa kolkon kolinan saattelemana
kivirattaita katonharjalla 
ja kyyneleistä kertominen on turhaa.

Kerro jotain
mikä ei ole tyhjää, kylmää ja niin kovin merkityksetöntä
joka vuosi pimeälläni on eri sävy
tässä kohdassa kaikki on maalattu päältä
kerrottu edeltä
todettu tietävinä
millään tässä maailmankaikkeudessa ei ole väliä.

Elä vaan
ja tunne tuo
kuuntele ahdistuneen sydämesi takomista valon ulottumattomissa
nurkkaa vasten nojautuneena
joka puolella kehoa kipuna painavaa tietoa
mikään ei merkitse mitään.

Hengitä vaan
selvitä, ratko
leiki
ota iskut vastaan ja iske itse takaisin lujemmin
kuvittele voittavasi yhtä aikaa tajutessasi
pilveä vastaavista haaveista rakennettu tulevaisuus
on yhtä kuin pelaisi huojuvaa tornia ikävän vastustajan kanssa
se et ole sinä
enkä se ole minä
se on kohtalo nopeilla sormillaan
taustamusiikista vastaa karma
eikä se välitä turhia siitä
mikä on liian ankaraa
ja sitä sekavaa, heiluvaa ja ennalta sortuvaksi tiedettyä rakennelmaa katsellessasi
ainoa kokonainen tunne on toivottomuus.

Mutta hengitä vaan
ja elä
päästä irti 
aika on täysi
älä jää kiinni turhiin asioihin
mutta mitä kun kaikki turha oli ainoa
jolle mulla oli väliä
entä kun kaikki elettäväksi tarkoitettu näyttäytyy ja tuntuu vain tyhjältä ja merkityksettömältä?

11.1.2024

252.

Kädet hapuilee vahvempaa 
mieli yrittää ymmärtää mihin kompastuu
sisin itkee jotain sellaista tähän hetkeen
joka uskaltaisi kestää sen mitä itse en
ei sellaisia saavu pyytämällä
ne on kaikki olleet vain ohikulkumatkalla.

Keinun kyyneliä pois
huuto syvällä ei rauhoitu
tunnen ympäriltä liiaksi
ei niitä jaettu taakaksi
ne vain tarttui vahingossa mukaan.

Pelkään pelkoani
pelkään muita
eniten silti itseäni.

Enkä pääse pakoon
en löydä hetkeksi rauhaa
kun kukaan ei kestä kuunnella
täällä ja tässä hetkessä
tätä määrää toivottomuutta, synkkyyttä, itsekkyyttä, pahuutta.

Ne pakenee
luovii sanaviidakoista selkeämmille teille
vaihtaa puheenaiheita kuin se ois niiden työn tarkoitus
ohittaa
ohittaa 
antaa ohitettavan ymmärtää kokonaisvaltaisesti
miten tämä kaikki todellisuus täytyy pian ohittaa.

Ihan kuin ne pelkäis et se tarttuu
joojoo naamioidaan se tutuin lausein
ettei murehtiminen mitään paranna ja pitää keskittyä muutokseen
mut ootteko keränneet noi vastalauseet vain siks
ettette ikinä joutuis kattoon elämää tältä puolen
ettette kestä katsoa tätä, mua, mun tunnetta?

Murtuisko se ammattilaiskuori
jos siihen pääsiski iskemään täältä sivusta
ihan yhtälaisella totuudella
kuin se on tuo teidän onnistuneempienkin uni
tuskin edes onnellisempien
uskon et enemmän kyse on tuurista
ja tietystä määrästä valittua sokeutumista.

Mä kaipaisin vaan niin paljon jotakin
joka ois jo nähnyt nii paljon
ettei tarvis säikkyä ja pelkonsa vuoksi suojautua tyhjiin lauseisiin ja muka-ammattitaitoon 
ku ei ne vahvimmat oo tarvinneet mua kestääkseen kaikkea mahdollista tietoa
siks en usko et näissä mitataan paljoakaan koulutusta
kyse on erilaisesta rohkeudesta
kyvystä asettaa asiat järjestykseen
ja ymmärtää et ihan kaikkea ei voi järjestää.

Kyvystä sietää sitä et tää on mitä on
kyvystä kestää sitä et mä oon just näin kamala
vaikka mut ajais aina uudestaan nurkkaan
ja yrittäis saada ohittamalla hiljenemään.

Heijaan pimenevässä huoneessa itkua ees vähän helpommin hengitettäväks
tiedostan liiaksi ettei täällä oo ketään
tänne ei tuu ketään
kaikki on jo ohi
totta kai nekin kuinka oon aikuinen ja vastuussa
itkuista ja peloista
koko elämästä
mä tiiän, tiedostan
mut kipu ei mee pois.

Ja mä rakennan taas yhden yön suunnitelmaa kuolemasta
köydestä ja nopeasta ratkaisusta
kaikki on valmiina
minä pelkojeni kanssa en.


8.1.2024

251.

Mul on kylppärinlattialla kipu ja kummallinen mielenhitaus
painan päätöksellä lihasta vasten
en ota saksia
en anna itselleni vapautusta
meen ihan unen luo 
ylösnoustessa keinuttaa
mut ei huonosti
ei vaikka enhän mä mihinkään yltänyt
mut silti mä otin ensimmäisen askeleen
ylitin pelonrajaa.

Pääsen aina siihen rajalle
voin napsutella lihaskalvoa
mutten kertakaikkisesti missään nimessä mennä sen yli
sietää vihlovaa kipua kun en tiedä enkä nää mihin oon menossa.

Tiiän et näitä askeleita on otettava
oon seissyt rajalla turhan pitkään
siitä kaikki turhautuminen
valintojen aika on kohdalla
nyt ei auta kuin oppia
ja mä opin kyllä
mut upottaessani terää haavaan tuun tajunneeksi ettei välineet riitä
et saksilla voi leikata ihoa pois
terällä avata alkuun
mut enemmän tarvii et pääsee rasvakudoksen alle jatkamaan
ei riitä sormet
ja kun kivun pitää olla vakaata
jotta pystyn sisäistämään sen ja jatkamaan
vihlova kipu säikyttää ja pysäyttää
antaa mukasyyn luovuttaa.

Seuraavan päivän googlaan parempia välineitä
näistähän tää ei kiinni jää
oon päättänyt päästä pidemmälle
oon naarmutellut, viillellyt, leikkonut yli kakstoista vuotta
mutta en koskaan oo avannut valtimoa
vain pintalaskimoita sotkuksi saakka
mut kaikki todellinen on sen lihasmitan verran kaukana
ja kun elämänkokoisten tavoitteiden asettaminen musertaa mut ja sekoittaa hengityksen
voin asettaa tavotteita joihin mullakin on mahdollisuus yltää
joista mäkin saan onnistumisen kokemuksia
enkä pelkkiä suoritusmerkintöjä listaan jonka muut yhdessä yhteiskunnan kanssa ovat koonneet vaatimuksillaan.

Totta kai mun ois ne täytettävä
opiskeltava ammatti
muutettava nyt heti äkkiä
elettävä
hymyiltävä
oltava tuolle tuo ja toiselle toinen
tiiän varmaan ne kaikki
odotukset, vaatimukset
niitä enteilevät kehoitukset
ja luuserina pakenen
epäonnistuneena lusmuilen
keskityn epäolennaisuuksiin
viiltojen syventämiseen.

Vihalle on ainakin syitä
sen suhteen mä en jättänyt mitään arvailtavaksi
kaikki tietää
et paljonko saa
ja mistä kaikesta täytyy mun olemassaoloa halveksia
ja mä oikeutin
ja oikeutan edelleen
jokaikisellä läpihengitetyllä sekunnilla kaiken sen
koska sain jo kymmenentuhatta uutta mahdollisuutta
sekä elää et toteuttaa itsemurhan
enkä edelleenkään oo tehnyt mitään.