Päätökset paljon pelkoja parempia
mut ne samat möröt odottelee silti jokaisen nurkan takana
tarttuvat tahmaisin tassuin olkapäästä
kuiskivat kieroja totuuksia
kuivaan kyyneleet hihansuihin ja väitän vähän vastaan
kaikki on nyt ihan hyvin.
Mutta onko
mitä hyvä on kun kaikki on pahuutta
mun sydän tahkoaa veren sekaan jotain aina vain pahempaa
päätökset ympärillä on kuin lämmin, pehmeä viitta
ei täällä oo mörköjä
älä pelkää enää
viikkoja jatkunut loputon ja syvenevä kauhu katoaa kolmen lauseen aikana
mikään mihin valmistauduin ei pitänyt paikkaansa
mä oon todellinen
mun paha olokin on totta vaikka verorahat on loppu ja mut on varmuudella tuomittu arvottomuuteen jo ensimmäisten elinvuosien aikana.
Mut samalla kun ne kertoo
kuinka mun ei tarvitse vielä pärjätä yksin
et totta kai tavoitteet on nää ja nää
sähköpostiin on lähetetty viesti toisesta päätöksestä
tämä hämmentää ehkä jopa vielä enemmän
Olemme kuitenkin arvioineet että sinulle voidaan myöntää työkyvyttömyyseläke ilman määräaikaa 1.9.2024 alkaen
mitä
kuka
miks
nehän taistelee vuosia tällaisista
oikeasti työkyvyttömät
muuthan on koko ajan olleet ympärillä niin käsittämättömän optimistisia mun tulevaisuuden suhteen
vaikka mä oon menneinä kuukausina tuonut yhä selkeämmin esille
et tää voi olla mun koko loppuelämä
et ollaan vaan mä ja kuolema
ja jos pitelee tällä tavoin kuolemaa kädestä
se tarkoittaa ettei voi pitää toista ihmistä koskaan kädestä
ettei tuu enää sellaista elämää jota kohti kaikki näiden vuosien kuntoutumisyritykset ovat pyrkineet
yhtäkkiä tajuan aiemman päätöksen ristiriidan
miks ensin todettiin et mun opinnot on jääneet moneen kertaan kesken ja seuraavassa kappaleessa ettei ammatillisten suunnitelmien tekeminen oo ajankohtaista
siks
tämän vuoksi
ne kattoo jo ettei sellaista toivoa oo
et joo onhan mulla mahdollisuuksia
et voinhan mä yrittää kuntoutua
mut silti usko ympäriltäkin alkaa vähitellen sortua.
Ja onko se pelkoa
ja mitä pelko edes on
jos paha olo näissä määrin tarkoittaa tällaisia päätöksiä
mitä siis pelkään
eikö kaikki oo hyvin jos kaikki on huonosti?
En mä usko
mä pelkään
mä pelkään vaan enemmän
kun tajuan aina uudestaan
kaikki on tässä
mä voin huutaa vastaan
riehua, syytellä
satuttaa ja särkeä
mä voin
mut silti oon jo hävinnyt.
Hukannut sen tarkoituksen
koko elämän suuruisen merkityksen
mitä mä enää oon
jos oon vaan pahaa oloa
päättymätöntä ja toivotonta pimeyttä?
Mitä tällainen elämä sit enää on
et kaikki ne mitä muut ihmiset hoitaa tuossa noin vasemmalla kädellään arkensa sivussa
on mulle yhtä kaukaista kuin kuvittelisin pystyväni ottamaan kiinni yhden taivaalle saapuneista tähdistä.
Entä jos kaikki on jo tässä
entä jos kaikki on ollut tässä kaikki nää vuodet
ja ne pilvilinnat, illuusiot
ne kaikki on ollut vaan harhaa jota mun ei ois ees ollut mahdollista saavuttaa
mutta jota on ollut pakko pitää mullekin mahdollisena
jotten putoais enää syvemmälle toivottomuuteeni.
Ja nyt kun katson taas totuuttani silmiin toivottomuuteni vierellä
ymmärrän etteivät nuo valheet suojelleet yhtään miltään.
Ja oon vähän vihainen
enemmän pettynyt
ja eniten peloissani
mistä kaikesta edelleen valehdellaan
jos näin suuria asioita koskevat satuilut ovat yleisesti ihan hyväksyttyjä?