Kuinka vahva onkaan itsetuhon ote
se on vähän joka puolella
ja silti piilossa.
Se on laastarinirtirepimisitkuna kylppärinlattialla
ajatusvirroissa köytenä kaulalla
se on toivottomuuden vierellä
minun sisällä
se on kaikkialla.
Itku muuttuu jossain kohtaa pääkivuksi
ei ole muita syitä yrittää olla itkemättä
siksi kai teen kaiken itkun kanssa
toisaalta on itku on lohtu
kun elämä on lohduttomuus
mutta hyödyt rajautuu haittojen alle jo muutaman tunnin jälkeen.
Pahvilaatikkopinot yrittää muistuttaa
että ei näitä iltoja, öitä
pitäisi olla enää kestämättömän paljon liikaa
mutta oon väsynyt
lopenuupunut järkeilemään oloja
jotka ei muutu toisiksi päätöksistä.
Ja eihän muutto mitään muuta
eri ihmiset, toiset seinät
eri säännöt ja kaikki se mistä en edes tiedä
ei muutto ole takaus millekään
kaiken lisäks syksy on alkanut saapumaan vähän joka sateen mukana.
Ja siltä ei ainakaan pelasta mikään.