Ihminenhän selviytyy lähes mistä vaan
kun oikeasti niin haluaa
mä en nää mitään hyvää tulevaisuudessa
ja tämä muiden mielestä edistyminen
tuntuu sattuvan mua vaan joka päivä enemmän.
Koira on yhtäkkiä ihan kauhee ja aivan liikaa
koko ajan tarvitsemassa
olemassa
liian kiinni ja äänekäs ja kaikkea mitä nyt koirat yleensäkin on
en ehkä arvannut
et tämäkin menee uusiks
tai tajusinhan mä et muutto muuttaa myös sen elämän
mut toivoin ettei ihan näin rankasti.
Mä tiiän et se seuraa mua
tuntee mun oloja ja epävarmuutta ja jatkuvaa pelkoa
se ei koskaan oo ollu sillä tavalla itsenäinen
ja tässä kohtaa tää tilanne on sietämätön kummallekin.
Se oppis tähän varmasti
jonku mua vakaamman ja jaksavamman kans
jonkun joka pystyis osoittaan
ettei mitään pelättävää oo
mut totta kai se säikkyy
ku mä säpsähtelen jokaista varjoa ja kolahdusta
ja sit on vielä tää olo.
Mikään määrä kävelyä ei riitä
koko ajan on kuuma ja en halua palata tyhjään asuntoon
en halua mitään
mut kuono lasketaan raskaasti huokaisten mun kasvojen eteen aamukuudelta
ja mä tiiän
et ite tän valitsin
mut entä ku en kuitenkaan?
Mä valitsin tän viime keväänä, kesänä
ja talvella vielä monesti uusiks
mut tää muutto ei ollu mun suunnitelmissa
sillo ku sitä valintaa tein.
Ja ku muutto oli mun suunnitelmissa
mä ajattelin pessimistisenäkin aivan liian optimistisesti
et jos tää nyt kuitenki olis uus alku
ja ei tuntuis nii pahalta kuin ennen
ja et koiran vuoks mä pystyisin
ku muualle sitä ei ois saanu viiä
mut mä en tavallaan ees voinu ajatella muuta.
Nyt oon taas kerran ihan hukassa
totaalisessa umpikujassa
jossa näkymiä on lähinnä kylppärin laatikossa odottavat terät
ja kartalla kulkevat raiteet
ja tiet joita pitkin sinne pääsis
ja sit on jotain kauhukuvia syksystä
nii pimeitä, epävakaita ja itkuisia
etten haluis niitä nähä
mut aavistuksia on mahdoton paeta
oon nähny tän liian monta kertaa
tiiän et mun mieli ei vaan korjaannu
kuten ois nii kauhean kiva uutena ja tuntemattomana väittää
et keskustelut ois jotain muuta
joitain sellaisii joita jaksettais käydä
ja mä tiiän vaan koko ajan
etten osaa muuttua.