Kauhu lamaannuttaa
ajatukset, kehon
jopa itse pelon.
Mut silti se päättymätön karuselli jatkaa kulkuaan
mieli hakee ratkaisuja
löytää ainoastaan umpikujia joka puolelta
oon yksin jo
vaikken ees oo
mut harmaa merkityksettömyyden verho
on laskettu mun päälle
enkä pääse enää karkuun.
Mä haluaisin ymmärtää
tietää miten eletään
silloin kun ei oo pohjaa jalkojen alla
eikä mitään mistä pitää käsillä kii
mä haluaisin kyllä
mut enää en jaksa edes yrittää ymmärtää.
Tuntuu et elossa oleva maailma
on joku muu
jollekin muulle tarkoitettu
ihan irrallaan mun todellisuudesta
asioista joita mä pystyn koskettamaan, aistimaan tai tuntemaan.
Maailma
mun tai tuo muiden
on täynnä pelottavia tekijöitä
tuuli, lentävät linnut
muistot, väärä biisi
hirvittävän monta merkkiä
jotakin on tapahtumassa
pahempaa
pahinta
mut heitän ne vitsiksi
oon eksynyt vahingossa jonkun tragikoomiseksi väitetyn näytelmän kulisseihin
seison edestä revityn esiripun vieressä
turvallisemman varjon puolella
enkä saatana aio ottaa askeltakaan eteenpäin
tuota näytelmää en näyttele
katso nyt en mä edes pysty kävellä !
joku tuuppii selän takana
kuiskii ihan vieraita repliikkejä
mitä helvettiä täällä halutaan
miks me ollaan tässä
kuka sä oot
anna mun olla
mut älä vaan jätä
älä jätä mua tänne yksin
missä te ootte
mikä on totta jos kaikki vaan esittää
mihin voi uskoa
jos roolisanat asetetaan ammattivaatimuksissa
ne ei puhu totuutta
ne välttelee
koska yhtään taulua ei sais maalata pelkällä mustalla
mut jos minuus oli sairas jo syntymässä
väärin tavoin
ja ylitsepääsemättömin virhein
nii keneltä sen myöntäminen enää tässä kohtaa on pois
joku ne taakat kantaa kuitenki
joskus joku sellanenkin joka ei enää ymmärrä paikkaansa, olotilaa tai -muotoaan
ne taakat ei katoa harteilta
vaikka sumuverho on läpipääsemätöntä turhuutta
syvää, yksinäistä, keinotonta toivottomuutta
masennusta
joka kirjataan viimeisen kerran hoitoresistentiksi
koita pärjäillä
älä oo noin pessimistinen
nii en mä
mä en varmaan ois jos pystyisin vielä kauhuni, suruni ja kestämättömyyni kanssa hengittämään
ehkä mä en ois
jos mul ois ees joku pohja jossain
jonka läpi ei voi pudota
jos osaisin jollakin tavoin pitää itteni pinnalla
ku rajuilmat seuraa toisiaan
ja hengähdystauot unohdettiin merkitä kalenteriin.