Ikuinen jahtauskierre
voidaan leikkiä
sit ku hetki vielä jaksetaan
et sisimmän voi terapioida enemmän normien mukaiseksi
vähän mutkaista suoremmaksi
mut lopulta seistään aina
ratakiskojen luona
tuijotetaan tummaa metsää ja sitä ainoaa valoa.
Musta ei oo ollut niihin leikkeihin pitkään aikaan
voidaan taistella vaikka kuinka
mut mä tunnen silti
sen mitä tunnen
sen minkä kieltäminen sulle on helpointa
mä oon kiertänyt tätä kehää liian pitkään
valehdellakseni enää
totuutta toiseksi.
Mä oon tässä jahtikierteessä
epävakaathan tuntee tyhjyyttä
siitä siis vaikka nimitys tunteille
mut ei kyse oo siitä
että yrittäisin juosta tätä karkuun
muuttaa epätoivolla toiseksi
kyse on siitä ettei ympäröivä maailma
kestä ja jaksa
tällaista totuutta
tai kestää kai kunhan kärsit yksin.
Maailma luotiin toisia varten
ei laisinkaan sellaisille jotka oppivat ikävöimään ennen kuin lukemaan
niille joiden elämäntarkoitus on irtipäästäminen
typerien, kipeiden, merkityksettömien kommenttien vastaanottaminen
no okeiokei vain ajattelemattomien
ku eihän ketään nyt mitenkään voi sanomisistaan vaatia vastuuta kantamaan
ne kommentit iskee aina vääriin kohtiin
kylkiluiden väliin
suojauskyvyttömään mieleen
ne on tarkoitettu muka lohduksi
mut mä uskon et kyl puhuvat tietää just mitä tarkoittavat
ja miks sellasilla asioilla niin satuttavat.
Mut mun mielipiteellä ei oo väliä
ku mä tunnen asiat ihan väärältä puolelta, väärällä tavalla
niillä ei oo antaa vastauksia
ensinnäkään mulla ei oo oikeutta ”oikeaa” totuutta kyseenalaistaa
te keksitte norminne
vain jotta ois seinä jota vasten nojata
muuri jota kukaan ei vois kaataa
te keksitte norminne
et teillä ois suoja
takuu ja varmuus
turva.
DKT osataan kai yhdessä todeta ihan vähän liian kevyeksi ratkaisuksi
ei olojen pakeneminen tekemiseen muuta elämänmittaisen karkumatkan jälkeen mitään
yhtään sen enempää kuin tunne tunteelta eteneminen
loputtomat ymmärrysyritykset ja asioiden taukoamaton kääntäminen.
Myöntää ei voida
vaikka kaikki tiedetään ihan yhtälailla
toista tietä ei oo
voi yrittää pitää kii siitä viimeisestä pystyyn jääneestä korresta
mut ennemmin tai myöhemmin
tulee se yks valittu tuuli
ja kaikki osoittautuu turhaksi
niin merkityksettömäksi
oljenkorren vertaiseksi
mitättömäksi osaksi valtavaa kokonaisuutta
et kerro
kerro nyt
mitä järkee siihenkään on takertua
miten se toivossa roikkuminen eroaa alkuperäisistä ongelmista
niistä joita toivon toivomiseen alettiin pakenemaan
miks toi ois yhtään jahtauskierrettä parempi
yhtään sen kummempi
samalla tavalla kaikki lopulta paljastuu
kun näkyviin revitään turvaton ja merkityksetön totuus
eikä sille ole olemassa vastalauseita
eikä siltä suojele yksikään muuri tai toivonsäde.