Vuosia jälkeenpäin tajuan taas yhden asian
jonka pimentoon jääminen olis voinut omalta osaltaan auttaa tän maailman kaikkia valoja olemaan sammumatta näin kovin lopullisesti.
Tiesitkö ettei ne osastohoitojaksot pakolla perustuneet mihinkään aitoon uskoon mun olon paranemisesta
pohjimmiltaanhan ainoa pyrkimys oli muokata mun käyttäytymistä halutunlaiseksi vapauden viemisellä
siihenhän ne perustuu vankeusrangaistuksetkin
– mä toimin väärin, joten mut on ohjattava toimimaan oikein –
kaikki se muu oli tätä samaa vuosia jatkunutta näytelmää
jossa mua poljetaan pohjaa vasten
ja se inhonhymy kasvoilla väitetään että kaikki vain haluaa auttaa
kaikki tietää leikin säännöt taustalla
minä ja muut
oksettavia totuuksia
jotka vie pohjan kokonaiselta elämältä.
Ei sillä että mulla olis mitään merkitystä ollut ennenkään
mut onhan se nyt järjetöntä
miksi kaikki nuo valheet turhaksi osoittautuneen elämän vuoksi
silloin mukahoidettiin
vähän sähköllä, josko vaikka tällä lääkkeellä kun ei tuo edellinen tainnut sitä ihmettä tehdäkään
kun kaikki nämä todettiin taustalla tehottomiksi
tajuttiin että kyllähän kuka tahansa alkaa näytellä roolinsa haluttujen vuorosanojen varassa
kun viedään kaikki
ja siinä viedessä vielä valehdellaan että tää on vain sun parhaaksi.
Kokoan huoneen nurkassa taas jotain suunnitelmaa
pää sekaisin ja jäiden sekaan
tää on ainoa keino
jolla hengitysrytmin voi pitää hallinnassa
itku ei lopu vaikkei sille syytä löydäkään
ehkä mun vaan pitää tuntea tätä pahaa niin kauan
et viimein annan periks
niin kauan et lopetan turhan vastaan väittämisen
ei oo elämää jonka puolesta taistella
mä käyn yksin jotain tosi mustaa sotaa
jonka sanoittaminen on väärin niitä kohtaan jotka vielä elää
joilla on aikomus ja halu elää
tiedostan yksinäisyyteni
ei kai happi muuten aikoiskaan mua jatkuvasti jättää.
Tuntuu kuin oisin ajautunut johonkin loukkoon
tiiän et mun ympärillä vaanii odotukset
sinne, tänne ja tonne
aina ne samat
pitäis sitä ja tätä
ja sit ku kysyn että onko se ainoa keino kelvata
väitetään ettei kenenkään ihmisarvo oo kii siitä mitä elämällään tekee tai on tekemättä
mut silti
se sama ääneensanomaton totuus on tässä
jokaikisessä hetkessä
jossa en ota itteeni niskasta kii ja suorita elämääni niin kuin muutkin aikuiset ihmiset.
Ja tottahan se on
suorittaminen on ainoa keino elää
mutta ei mulla silti ole taitoa, itsekuria tai kykyä itelleni nii paljoa raivota
niin suurilla jutuilla uhkailla
et saisin mitään aikaiseks.
Mä vain pakenen samaan nurkkaan
vaikka yritän aatella
et nyt jos en näyttele tätä kuntoutumisleikkiä
jään yksin
mut ees tää ajatus
pahin kaikista
ei riitä siihen et jaksaisin mitään
ku tiiän
et näyttelin mä niin tai näin
yritin miellyttää tai olla pelkkä hirviö
lopulta oon kuitenkin yksin
elämässä, jota en alunperinkään halunnut elää.
Jään tähän syytösten loukkoon
väsyn pelkistä ajatuksista
oon kaivanu tän haudan omin voimin
mut mulla ei oo aikomustakaan enää yrittää muuttua
kaikki on mun syytä
mikään ei muutu tein mä ihan mitä tahansa
joten miks tehdä enää mitään muuta
kuin odottaa aiheellisia syytöksiä
ja yksinjäämistä
kun mitään muuta ei tuu?
Joo voidaan uskoa ihmeisiin
uskokaa te vaan
mä en jaksa enää kertaakaan kohdata sitä kipua
kun tajuan taas että ne muut
ne muut osas kyllä ja mä en
et mä oon niin pahasti pilalla
et siks musta tuntuu tältä vaikka pitäis tuntuu elämältä
ja mä tiiän
lopuks kun sulta loppuu argumentit
sä toteet etteihän toi itsesääli mitään auta
mut mitä nyt
miten nyt sit keskustella
ravistella mua syytöksin hereille siihen johonkin aivan ihmeelliseen elämään
jota kaikki elolliset aivan ehdottomasti haluavat elää
kun mut on jo ravisteltu, säikytelty, herätelty ja arvosteltu niin moneen kertaan
et osaan teidän vuorosanat ulkoa?
Mitä kun mikään syytös ei enää muuta mun kipua toiseks
palauta syvällä syntyvää sisua, halua näyttää tuolle ja tuolle
entä kun oon kolunnut kipuni jo niin läpikotaisin
ettei mikään kohta enää yllätä
entä kun mä tunnen nää taistelut jo
entä kun mä tiedän ettei sillä ylistetyllä elämällä ole tarjota mitään sen ihmeellisempää kuin eri muotoihin aseteltua tuskaa
mihin tää enää sun syytöksistäs muuttuu?