Pitää mennä niin lähelle alkupistettä
että hetken itseäkin hämmentää.
Hengitä
hengitä
vaikka tuntuis
miltä
joo vaikka se sano nii
joo vaikka ne kaikki huutaa
joo mä ymmärrän
pelko on pelkoa aina
mut nyt pitää
h e n g i t t ä ä.
Silittelen vilttiä jaloille
älä niin itke kun sit on taas vaikeampi muistaa se tärkein asia
joo kato ku sun nyt on vain pakko hengittää
mistään ei tuu mitään
mut sen tiedostaminen just nyt ei vähennä yhtään tän hetken kauhua.
Illan aikana asetan määrätietoisen päätöksen vallassa
kolmesti köyden valmiiksi
mutta aina revin sen pois
perun aikeeni
en uskalla
en pysty jäädä siihen
on ilmiselvää että keinon on oltava se jossa ei jätetä kysymyksille sijaa
mutta se tarkoittaa että on mentävä ulos.
Ja ulkona on kylmää
ja pimeää aina silloin kun siellä on varma mahdollisuus kuolla
ne pelot pitäis selättää
ja kuolema käsittää
ja otan lääkettä lääkkeen jälkeen
mikään ei vain pysäytä enää tätä itkua
mun on pakko kuolla.
Kaikki on valehdelleet
kaikki valehtelee koko ajan kaikesta
mulle on ihan sama miks kukakin sano mitäkin
ja kehtaako tyhmimmät vielä väittää et hyvällä näitä yritettiin
ku mä tiiän jo sen totuuden
ja se on se jonka kans en voi hengittää
se tieto jonka kans elämä onnistuu vain kun lupaan et huomenna kuolen
keinolla jossa en kysele
uskallanko, pystynkö.
Oon määritellyt elämän nurkkakivet jo aikoja sit
tiedostan maailman vaatimukset
ympäristön odotukset
taakan painon ja oman iankaikkisen epäonnistumisen olemassaolossani.
Mä en pelkästään halua kuolla
vaan laskemalla nämä kaikki vuodet, kuukaudet, sanat ja niiden tarkoitukset yhteen
mä tajuan et mun on kuoltava.
Siks tätä iltaa on menty yksinkertaisimpien kautta
oon tuijottanu seinää ja silittänyt vilttiä tarvittavasumussani
samaa aikaa laskenut etäisyydet
tarkistanut aikataulut
ja yrittänyt hyväksyä
taistelut on viimein taisteltu
nyt sun ei tarvi enää jaksaa.
Ei tarvitse pystyä puolustautumaan
perustelemaan tunteitaan
ei tarvitse ottaa vastaan miekaniskuilta tuntuvia sanoja
joiden väitetään olevan apua
ei tarvitse enää
kuolema ei kuolemana ole mitenkään monimutkaista
se on vain lopullista
ja tässä kohdassa lopullisuus on kaikista lohdullisinta.
Mut koska mikään ei tapahdu hetinyt
on pystyttävä hengittämään
ehkä nukahtamaankin
mutta ainakin hengittämään
pitää pysytellä ihan olennaisimpien asioiden vieressä
ettei mieli ehdi tehdä sekoitusiskua
koska siitä seuraa pelkkää sotkua
on oltava kuin ei olis mikään
koska jokainen käyty keskustelu pahentaa tätä vain entisestään
on hengitettävä ja jaksettava
nämä tästä ja nuo tuosta
ohjattava ajatustyö yhdessä elämän kanssa sinne varmimpaan turvaan
kuoleman syliin.