Unessa koira juoksee luo
siitä on liian monta vuotta ja silti tunnen kaiken
yritän sanoo sille varo varo
autoja ajaa liikaa ja se hölmö ei kuuntele
mut ei se jää yhdenkään alle
se vain tulee mun luokse
ja mä oon sen hetken onnellinen.
Unissa käy liikaa ihmisiä
sellaisia jotka eivät oo millään tavalla tässä elämässä mukana
niillä on omansa muualla
ja silti mä oon nähnyt kuukausia samankaltaisia unia
joissa tavallaan tutustun niihin
joita en voisi tässä maailmassa enää vuosien jälkeen tuntea
niissä unissa kaikki on tavallista
joku automatka ja juttelua
niin kovin todellista
että herätessä hämmennystään on vaikea käsittää
aivan kuin kaikki olisi hyvin
paitsi että se oli unta
eikä mikään ole hyvin.
Tässä maailmassa jäljellä on vain ikävä
mutta pakoreiteiksi jätetään nurkkia joihin käpertyä
hiukset jotka kääntää silmien eteen
ja kädet joihin piiloutua
voin aikamatkustaa
eteen tai taakse
ihan miten milloinkin haluan
itkussa tietysti koska kaikki sattuu
mutta silti pako todellisuudesta on yleensä niitä paljon kaivattuja harvinaisia turvallisia hetkiä.
Mutta haluan uskoa koiran palanneen
koska se halusi kertoa
ettei siellä tarvitse pelätä
ei ne autot aja päälle kuin täällä.
Ja mitään mä en kaiken tän kaaoksen keskellä niin toivo
kuin että pääsisin turvaan
pois kaikista loputtomista peloista
tää päivä on ollut täynnä uupumusta
musta tuntuu et mun mieli tappaa mut
ja mä haluan sen tekevän niin
vetävän sen viimeisen rajan tähän
nyt riittää
ei enää enempää.
Joskus hämmennyn siitä
miten voimakas väsymys on
se joka ei väisty unilla
ei sen paremmin painajaisilla kuin iloisilla
miten keho voi tuntua näin raskaalta
ilman mitään syytä.