Mua pelottaa.
Pimeä valtaa kaiken tilan
mä soperran itseni mukaturvaan mielikuvitusmatkalle
kylppärinlattialle voi rakentaa kodin
sen aidon ja rikkoutumattoman
turvallisen paikan jossa saa levätä.
Pelkään vain aloittaa
enemmän vuotaneet haavat kummittelee mielessä
vaikka tiedän ettei tähän pelkoon ole olemassa lääkkeitä
ja et viiltely on ainoa keino
pitäis osata silti turvantoivomisissa vetää raja ennen ku haavaa on enemmän kuin kykyjä sitä hoitaa.
Silti mua pelottaa
joka hetki
aivan kaikki
täällä ei oo enää turvallista
mun on tehtävä turva toisin
en pysty hengittämään.
Elämä ei voi jatkua
kuolema kulkee joka askeleella mun vieressä
köysi odottaa
kuten aina sidottuna
kaikki muu on valmista
paitsi minä ja pelkoni.
Miksi pelätä kuolemaa
kun tää elämä on aivan kamalaa?