Muistot laitetaan laatikkoon
huoneen nurkkaan odottamaan muuttoa
turha niitä on purkaa missään kohtaa
kasataan vain uudet vanhojen päälle.
Mielessä ei oo samanlaista vaihtoehtoa
pudottaa pois jotakin jota ei kestä tuntea, kokea, ajatella
mieli sotii kipujaan vastaan
itku ei anna periksi
mutta missään ei oo turvallista.
Pitäis varmistaa selustaa yhtä aikaa kun käy taisteluja tulevia vastaan
voimat on loppunu ajat sit
mut kato eihän kenenkään elämä oo ruusuilla tanssimista.
Väitinkö mä nii
sekö on ainoa mitä sä pystyt enää sanoa
ku kaikki vastaukset on käyty tosiaan jo läpi
ja sun pitäis vaan myöntää
ettei toivoo oo.
Sä uskot et harhauttamalla
vähän lisää satuttamalla
mä luovutan ja sit sä saat kirjata ja raportoida
miten voitit
miten väärin mä oon, teen ja ajattelen.
Pelko ajaa mut nurkkaan
kauas muistoista
mut yhtälailla erilleen tästä hetkestä
kun ei oo enää turvallista romahtaa
eikä kertakaikkisesti jaksa ottaa oloaan vastaan
mieli pysähtyy
tää on ainoa keino johon mieli pystyy
toivoessaan et asiat vois asettaa vain siihen laatikkoon
johon kukaan ei voi pakottaa katsomaan tai koskemaan.
Se onkin vain elokuun aurinko
satunnaisina säteinä housunlahkeissa
kyyneleiden uuvuttamat silmät unta oottamassa
hetkessä sitä on nii väsyny
ettei keksi enää millä selvitä ees yhtä iltaa.
Ja ainahan sitä
sydän lyö läpi niidenkin hetkien
ku itku vie hapen ja kipu tarjoaa kosketuksen
sitä on elossa elämättä
kykenemättä ajattelemaan
ettei tää päättynyt vieläkään
ja se tarkoittaa
et tää pahenee
nii kauan ku on elossa
tää pahenee
jaksoi sitä ottaa vastaan tai ei.