225.

Mulle riittää ne biisit yhtälailla kylppärinlattiallakin
on sopiva etäisyys elätettävään elämään
terä suojaamassa tältä näytelmältä
totuuden kivulta
en kaipaa enää elämää
kun oon kerran päästänyt irti.

Punaiset valopilkut värjää tennarit ja farkut
aita on kylmä ja metallinen

mä oon ja en
mutta hymyile en ainakaan. 

Irrallani, erilläni
jokaiset vastaantulevat kasvot säikäyttää
tuttu vai tutuntuttu
pois 
käsi nyrkissä vaatiakseni tilaa
eiei jutun idea on ihmismassa
alkoholista se hauska osuus
oliko sellasta
pois 
haluan pois.

En mä kaipaa tästä mitään

sit ku kämmenet nojaa toisenlaista rautaa vasten
en ymmärrä mitä elämästä piti kaivata
piti tuntee et nyt eletään
tää yö tää kesä
mä haluan pois
enemmän kuin tilanteesta
pidemmälle kuin on mahdollista.

Emmä sano et tää on turhaa
ku ei sillain saa
mä sanon vaan
samantekevää.