hiukset totaalisen takussa
jalat juoksuhiekassa
tahmea maailma takertuneena takinliepeisiin.
Se muu elämä kaiketi jonkun toisen kuun varjossa
näistä seinistä ei taiteilla tulevaa
täällä joutuu kuitenkin aina uudestaan pinnan alle.
Ja mitä ne edes ois
yhtä kylmiä öitä
menetettyjä mahdollisuuksia
sitä kai jokainen näistäkin päivistä
ja silti ihan sama.
Kun vaan tän lian sais pestyä pois
vois vaahdottaa ja hangata ja yhtäkkiä
jonakin aamuna herätä puhtaana.
Silloin ahdistuksetkin ois kai vain joitakin runomittaisia tuulten kuljettamia paperilappusia
sellaisia kelpaavan kokoisia
ei ketään hukuttavia
sateet pelkkiä kuuroja
sellaisessa elämässä kai pahat olotkin vois olla käskyn alla kokoon kerättäviä
opettavia esimerkkejä.
Mut tässä elämässä
sotkua on liiaksi
vaikka hiukset harjais se totuus uinuu niissä edelleen
se sama lika on yhtälailla juuri pestyissä vaatteissa
se on katseissa
niissä alentavalla tavalla arvioivissa
ohitetuissa lauseissa
kaikessa mikä tavallaan on vain kuvitelmaa
ja silti kaiken aikaa se kipein totuus.