Turvaa ei koskaan oikeasti ole ollut olemassa
osaan turvankaipuussani pelottavan taitavasti valehdella itselleni
että tämä on totta
tämä on edes tämän hetken totta.
Se ei ole
eikä kaiken ymmärtäminen väliaikaiseksi tee siitä sen helpompaa.
Osaan rakentaa suojia niitä vimmaisia tuulia vastaan
osaan näytellä peilin edessä vuorosanoja uskoen valheeni
mutta silti kerta kerran jälkeen se surkea ja yksinäinen pursi ajautuu törmäyskurssille
ja huomaan miten erillään keho voi mielestään elää
avomeri ei anna suojaa kenellekään
niille tuulille ei oo keksitty vastustajaa
ja taas mä oon tällä samalla paikalla
pitkän, uuvuttavan talven jälkeen toteamassa
mitään turvaa ei oikeasti ollut olemassa.
Sen ymmärtäminen säikäyttää
vaikka osaan osoittaa varmasti viisitoista aiempaakin kertaa
en välttämättä vuotta tai kuukautta
mutta sen tilan, ympäristön jossa ymmärrykseni kohtasin.
Siksi tavallaan mikään ei ole uutta
mutta raivostuttavaa silti
miksi valehdella itselleen että turvaa on
kun varmuudella tietää että aikuisten harteilla on aikuisten taakat
ja se jos mikä tarkoittaa yksinäistä vastuuta koko elämästä.
Omasi sellaisen elämiseen taitoja tai ei
ja en nyt juurikaan tarkoita niitä että muistaa maksaa laskut ajallaan tai tuijottaa kaupassa tuotteen hinnan sijasta kilohintaa
vaan niitä toisia
alkuperäisempiä taitoja
kykyä selvitä
asioita jotka meihin joko valetaan lapsuudessa
tai ollaan valamatta
ja tässä tilanteessa sytytellään vielä varmuuden vuoksi pieniä tulipaloja sinne tänne
ettei sitten unohdu
että ei yksikään pelko tälläisessa maailmassa turha ole.
Tuun olemaan tällä tavoin turvaton niin kauan kuin elän
ja oon totaalisen loppu tähän
ihmiset lähtee syystä
ja mä tiiän sen kyllä
mä tiiän et mikään turvapaikkaharjoitus ei rauhoita mua elämäni edessä
mä tiiän yksinäisyyteni määrän
mä tiiän ne edessä olevat kohdat
mä tiiän millä tätä hoidetaan
ja mä tiiän
ettei mun kehokaan jaksa sitä enää.
Siks mä en enää tiiä mitä tehdä
millä sanoin tähän taisteluun lähteä
sillä ainoa varma lopputulos on häviö
se kohta missä mä löydän itteni tuudittamassa itseäni itsetuhoni avulla kuviteltuun turvaan
koska mitään muuta pysyvää täällä ei oo.