Oon väsynyt
väsyneempi kuin uskoin olevan mahdollista olla
en löydä kuoleman vierelle toista tietä
hoen vain sitä et kyllä ne vitun luuseritkin onnistuu
kun tuntuu riittävän pitkään riittävän pahalta
ei oo muita teitä
voin selvitä huomiseen
kuunnellakseni kylmiä sanoja
sitä miten kukaan ei voi viedä tätä oloa tässä hetkessä pois
ei vaikka mä en enää jaksais ollenkaan
ja mä tiiän sen kyllä
ei täällä ihmeisiin pystytä
ja et jokainen lääke toimiessaankin vaatii viikkoja vasteen saavuttamiseksi
en vain enää kestä
en jaksa tiedostaa et tää oli tässä
odottaa ihmeitä joita ei kuitenkaan tapahdu
mulle on ihan sama
laskiko ne tän kohtalosta
vai onko kaikki syy yksin mun harteilla
ei sekään tätä taakkaa enää helpota
mikään ei enää auta.
En haluais muistaa mitään
muistot vaatii enemmän voimia kuin mulla on
ne tulee silti
ne hyökkää jostakin vuosien takaa
mitättömiä pikkuasioita
täysin samantekeviä
ja silti ne ei mee pois.
Yritän sinnitellä
että tästä tämä tunti ja sitten tuo
voin kuolla huomenillalla ilman sen suurempaa merkitystä
voin kuolla nyt tietäen että kaikki todella yritettiin
jotta lopputulokseksi saavutettiin vain tämä.
Sattuu
ei satu
miten voi sattua jos ei jaksa tuntea
en tiedä
en halua tietää enää muuta
kuin että onnistuu ne vitun luuseritkin
kun on riittävän pitkään riittävän paha olla.