Mietin olisko tää edes voinut mennä toisin
missä kohdassa käännyin väärään suuntaan
vai olinko alunperin jo jotenkin vinoutunut ja katselin tätä maailmaa keskittyen merkityksettömiin
aiheutinko oloni ja epäonnistumiseni elämässä
vai oliko mun huudoilla ja vastaanlaitoilla ikinä mitään väliä
olisko tää kaikki käynyt näin
oisinko tässä tilanteessa
jos oisin ollut kiltempi lapsena
jos en nuorena ois kokeillut edes sen yhden naarmun verran
jos oisin ne ekat masennuslääkkeet ottanut jotenkin paremmin uskoen vastaan
niinhän ne käski, sanoivat ettei ne toimi jos en usko
mutta en oikeastaan edelleenkään tiedä
mihin mun oletettiin uskovan
mä vain olin ja elin näitä vuosia
kiljuin apua ja hiljenin pimeyteni mukana
mikä on mun syytä ja mikä ei
ja kuka omistaa vallan tämän asian ratkaista?
Nyt on ristiriita
se yhdentoista vuoden takainen selkeytyy jostain syystä tänne helmikuun lopun aurinkoisiin päiviin
kysymys on siitä
oliko tämä mun syytä
mistä saakka ja mihin saakka
tarvitsisin huomattavan paljon selkeämpiä vastauksia
kuin että ei tuo ole sun syytä
ja seuraavaan lauseeseen että ellet muuta asennettasi
tuo olo ei tule koskaan lähtemään.
Parempien kohdalla tää kai menee niin et lääkkeet tehoaa ennen toivon hukkumista
ehkä
näistä ei puhuta jotka kiertää samaa kehää vuodesta toiseen.
Meille etitään niitä mukaedistymisiä turhanpäiväisistä asioista
sellaisista kohdista jotka kenen tahansa elävän elämässä muuttuu
niin kauan kuin miettiä pystyy
ymmärrys lisääntyy tietysti aina.
Mut ei sellaset oo elämässä edistymistä
ne ei ratko pois pahaa oloa
ne ei ees hetkeks helpota taakkaa jonka alle tukehtuu
ne ”edistymiset” on puheissa vain et muut ei vajoais tänne pilkkopimeään ymmärtämään
et toiset elämät loppuu aiemmin
eikä aina sellaisiin onnistumisiin.
Tässä maailmassa ois jo kaikki aineet ja ymmärrykset
voitais siivota pois tuhlaamasta verorahoja
mä annan luvan
nii miksette te vois kiusaamisen sijasta
sanoo et tuosta tuon verran ja vapaus koittaa?
Tää yks elämä tässä on jo täysin turha
tästä ei näillä taidoilla ole toista, elämisen arvoista koskaan tulossa
jos tämä kerran on kii mun asenteesta, valinnoista
samoille teille mä lopulta aina väsymykseni myötä palaan
ei tullu elämää ei
mut eipä löytynyt rohkeutta lopettaakaan tätä sirkusta ei.