Jätän jälkeeni ainoastaan häpeällä maalattuja sanoja vihasta
syytän ahdistusta vaikka tiedän itse olevani ainoa syyllinen
tahdon tappaa
en etene mihinkään
tukehdutan itseäni olemassaololla
haluan pois
haluan kauemmas tästä.
Missään ei helpota
missään ei ole paremmin
olen kahlinnut itseni mustilla köysillä toivottomuuteen
maa on hauras ja minä paljon liikaa
en kestä tulevaisuutta nyt
mutta en osaa paeta.
Ratkaisut on omien käsien varassa
on kestettävä enemmän
satutettava kovemmin
tiedän
vuodet opettaa
elämä surettaa
miten kaikki menikin näin pieleen
olen likainen ja oksettava
mikään määrä tuhoa ei tälle ruholle riitä
ois etsittävä sirkkelit ja lekat
ja pilkottava ja hakattava nii ettei jää mitään
joka enää kykenis tähän turhaan itkuun, valitukseen.
Mikään ei auta
koska muutokset ois mun varassa
mut en enää edes aloita
koska tiiän liian tarkoin totuuteni
sen mitä aina oon vaikka kuinka yrittäisin olla muuta
siks pitää nyt äkkiä
tuhota tuhota satuttaa.