tästä ketamiinia ja masennuslääkettä ja
nii
mitä edes hoidetaan kun elämästä ei oo jäljellä mitään
ketä hoidetaan mun nimellä ja henkilötunnuksella
kun mua ei oo?
Ahdistaa nii paljon
oon jäänyt vangiksi kehään josta en pääse pakoon
hoidetaan vaan
mut ahdistus valtaa yhä enemmän tilaa
enkä pysty olla tässä.
Kaikkiahan meitä välillä ahdistaa
nii
ratkaiseeko ero sen välillä
onko elämällä merkitystä
elossaololla väliä
en tiedä
musta tällä taistelulla ei oo enää väliä
tän kestäminen on turhaa
haluisin pois
ette te sitä usko
eihän kukaan koskaan
niin kauan kuin oon tässä
eikä se oo ongelman ydin
mitenkään tärkeää lopulta
keskus maalautuu mustaksi
koska mikään ei merkitse mitään
eikä paha lopu ikinä
se muuttuu joo
mut ei helpota
ja tän kans kaikki on vain ihan sama.
Paitsi et vihaan
tekis mieli sanoo niin paljon pahemmin
yritän painaa kynsiä ihoon
tiiän et viilto auttais
mut mihinpä musta enää ois
haluun pois
kauas, kauemmas
haluan pystyä hengittämään
mut oikeasti mikään ei koskaan auta.
Nää tunteet ja olot on mussa aina
tein mitä tahansa
sain mä nää kaikki avut tai en
silti mun olo on se mitä en kestä
ja mä
joko olemattomuuteni tai olemassaoloni tukahduttavassa kehässä sellaisena totuutena peilikuvassa
jota en kestä
jonka haluaisin pilkkoa sentin kuutioiksi jäteastiaan
miksei ne voineet antaa mulle avuksi sellaista keinoa
jossa epäonnistumiselle ei jää tilaa
edes tällaisilla vitun luusereilla
jotka ei vaan uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta?
Miksei se voinut olla apu
tuosta tuo ja heihei
mee vaan
mieti nyt mikä taakka mä oon
yhteiskunnalle ja mun ympärillä oleville
mieti miten paljon helpompi sitten ois?
Ja tää olo
joka täällä ei pääty ikinä
ei mihinkään eikä millään
tää ois mun osaltani sitten lopullisesti käsitelty
en mä osaa
mun piti muuttua
leikkiä läpi taas kerran ne kuntoutumiset siihen elämään
johon musta ei oikeasti koskaan oo
mä en jaksa enää olla tämä pettymys
mä en jaksa enää.
Eikö tää vois olla jo ohi?
Eikö vois käydä puolivahingossa sellainen sekava tilanne
josta elämään jäis yks vähemmän
eikö oikeasti vois olla jo aika?