Jos tämä on päivistä se jota en enää jaksa
jos tuota huomista ei tule
jos musta muuttuu mustemmaksi
mistä sen rajan lopulta edes erottaa?
Paljon voi puhua elämän puolesta
puolta enemmän kuoleman
en tiedä missä oon
enkä varsinkaan kuka
mut hengissä ois olennaista olla
väittää jollekin että kyllä se siitä vielä.
Entäpä kun ei
kun on musta viettävä virta
ja keho joka ei tärinältään osaa hengittää
vika on sisällä ja vastuu aikuisella
mut mitä nyt tehdään?
Miksei kukaan kerro
ne varmana tietävät ettei raja ylity puolivahingossa
mutta voinko tehdä päätöstä päätöksestä päättämättä?
Pelkään sitä
pakkaan varmuuden vuoksi nippusiteitä takintaskuun
kuuntelen vielä lastenlaulun
en niinkään ole lähdössä
paitsi etten ole paljostakaan enää varma.
Jos menee kantamatonta jäätä pitkin
jos ei jaksa riittävän pitkälle
niin sitten vaikka asettaa kuoleman tukehtumisena kaulalle
ottaa vastaan hypotermian jos mitenkään sinne saakka jakselee
nyt ei oikein
nyt ei oikein jaksa.
On aika paha olla
itku aamulla ennen kuin jaksaa nousta
itku illalla nii ettei erota unta valveesta
kuka mä oon
tässäkö?
Ei ne auttaa voinu
ei kukaan koskaan
älä palaa menneisiin
kerro mitä muuta tällaisessa pimeydessä
siellä sentään oli vielä jotain
ehkä tunne
ehkä tarkoitus
ehkä muukin suunta kuin tästä uurnaan tai hauta-arkkuun
muista sit et sama se mulle on
jos se ruumis sieltä jostain löytyy.
Oota ketamiini
no mut kuka ottaa vastaan ne huudot huomisesta
hemoglobiinit tuskin on ehtineet ideaaleiksi
en oikein jaksa ottaa vastaan kohtaa jossa vastuu on kannettava
en oikein
jaksa edes hengittää
siksi on hyvä pitää ne nippusiteet valmiiksi ympyräksi aseteltuna.
Ei tässä oo koskaan ollut järkeä
en osaa laskea vuosikausia
ne hoiti joo mut en hoitunut
ei tullut tämän kummempaa elämää
nyt en tiiä mitä piti tavoitella
ollakko elossa huomenna vai uskaltaako yhden (viimeisen) kerran rajan yli?
Ihan yhtä monta vuotta mä oon kuolemaani rakastanut
edelleen elossa
mutta ei elävä
en mä ees halua
elämä ois vaatinut paljon muutakin kuin sen että osaa ehkä hengittää yhden illan yli
välttämättä ei sitäkään
sitä ois voinut päästä pidemmälle
mut ei kyllä näillä ohjeilla.
Ne jotka varmuudella tulee kertomaan
miten elämä alkaa kun sille antaa mahdollisuuden
tai lässynlää ja diipadaapa
ei ne niitä tiiä
ei ne sitä tunne ettei koskaan kelpaa
ei vaikka kuinka upottais ittensä suorittamiseen ja toivois et se löytyy se tie mitä kohti kulkea
mitä pitkin kulkea.
Ei löydy
nyt ei löydy oikein mitään
kuolema on hassu ajatus ja silti joka sekunti läsnä
se on mun valinta
ne ei kuulemma tiiä mikä on raja
mut vissiin ei nii kovin läsnä oo se todellisuus
ku ei täs oo mitään hätää
ja vaikka oiski
nii eihän kukaan ois voinut auttaa.