Ei voitu korjata
ei voitu auttaa
aurinko sälekaihdinten välistä maistuu menneiltä keväiltä
oon vieras huoneessani
vieras elämässäni
vieras tässä vuodessa.
En tiiä enää
en löydä valheita joihin takertua
mä oon likainen
ja haluun enemmän kipua.
Oon irrallani elämästä
kaukana tulevasta
kukaan ei voinut ikinä auttaa.
Ne ties sen jo alussa
ne näki sen sanomatta
mä oon pilalla enkä jaksa enää sekuntiakaan.
Joojoo tiiän on pakko
mut ei oikeesti
jos uppoo jääveteen ei tavallaan ees tee väärin
päinvastoin säästää nii paljon nii paljolta
itku sattuu jo keuhkoihin
me ollaan samaa ja sit kuitenkin vain jotain olematonta
oon vieras eikä kukaan koskaan voinut oikeasti auttaa.
Syyttää joo
syyllistää
ajaa vasten nurkkaa ja kertoo miten en ikinä yrittänyt riittävästi
ne kertoo et olin väärin
niin ja näin
ja aina vaan
tajuun tajuun
pitää oottaa pimeää
vitun huomiohuora sul on ollut kymmenittäin mahdollisuuksia
haluisin vielä kostaa itelleni
leikata enemmän ihoa irti kuin koskaan
mut nyt ei voida sotkea
nyt on puhuttava samaa kieltä.
Se on vaan vieras kieli
vieras maa
erilainen huone ja mä en oo mä
en tiiä koska olin
mikä mä oon
ollutko joskus olemassa
miksei kukaan voinut ikinä auttaa?
Mua pelottaa loppu
mua pelottaa pimeä
mua pelottaa se miltä mussa tuntuu
miten vierasta kaikki tuttu on
miten tää ehti mennä näin
miks ne rankasee
eiks paha olo ois ollut riittävä
miks kaikki tää muu
mua pelottaa olla yksin pimeässä.