silittää hiuksia
en tiedä pelkäisinkö enää ja paljonko pelolle tahtoisin antaa valtaa
kun kaikki on jo ohi.
En jaksa kaunistella asioita
ne ovat kuitenkin likaisia ja minä niiden vierellä valmis päästämään irti
en jaksa tätä yhtä iltaa
en näe järkeä kärsiä ja kärsiä
joo ei sun tarvi kertoo miten en oikeasti ja miten en riittävästi ja mikä vitun luuseri oon ja niin edelleen
kyl mä tiiän
ja yhtälailla senkin etten mä kuule noita turhia lauseita enää kuolemani jälkeen.
Mulla on reittejä kolme
voimia aika paljon vähemmän
on meri, raiteet ja tukehtuminen
tiiän syyllisyyteni määrän jokaisessa valinnassa
että kuka löytää ja mitä tästä kropasta silloin on jäljellä
mut toisaalta täällä oltais voitu myös tarjota eutanasia näin monen vuoden jälkeen
ehkä totta tosiaan tullaan kohtaan kun on vain myönnettävä
ei kaikista ole elämään
yhteiskunta tahtoo rajata kuolinmahdollisuuksia
tilastot pienenee
onpas kaunista
mutta jos tarjoisitte luvalla keinot meille
joista ei tullu eläjiä kymmenenkään vuoden hoitoyrityksillä
nii sitte ei tarvis valita keinoiksi niitä joihin sotkeutuu turhaan joku sivullinen
eihän saatana ole totta ettei lääkkeet auta
ettei sähkö auta
ettei puhuminen pelasta
eihän se sovi laskelmiin jossa tilastoja on tärkeintä siistiä
mä ymmärrän
mut ei se mua auta enää jaksamaan.
Oisin mä toivonut toisenlaista tulevaa
osata muuttua kuten elämä elettäväkseen vaatii
mut mä oikeasti enää tiedä millä valheella selviäisin edes huomiseen
näin jo kaiken
näin osaltani riittävästi
joo sä kerrot aina uudestaan kuinka en tietenkään yrittänyt riittävästi
en uskonut muutokseen tai parempaan tai mitä tahansa sä siinä haluat mun syyksi kertoa
mut tiiäkkö
mitään sun sanoja en kuule enää
kun tästä otan ne kolme viimeistä askelta rajan yli.
Ehkä siellä on turvassa
ehkä siellä ei ole mitään
ei edes sellaista tietoisuuden tasoa jolla kykenisi ymmärtämään olemattomuutensa
ehkä se on se ainoa toimiva ratkaisu
ollut aina
mut mä oon pelkoni kanssa kuunnellut muita
niitä samoja lässyttäjiä joiden mielestä aina on toivoa
ei se oo niin
tulee kohta kun on pilkkopimeää
ja viimeinen toivo on poispääsy.