Musta tuntuu oudolta.
Musta tuntuu siltä et ainoa suunta on nyt kuolla
ja se on outoa
miks oon näin kamalan vihainen kaikelle ympäröivälle
kun tässä on kuolemaksi vaihtoehtoja ihan niin monta kuin jaksaa laskea
niitä parempia
ei sellaisia mistä päädytään syytösten keskelle sairaalasängylle.
Mä oon vihainen siitä et tää meni näin
et vitun monta vuotta väitettiin
että niin ja näin ja noin kuntoudun
jos vähän yritän, vähän vielä jaksan
tuota lääkettä tätä lääkettä mitä tahansa lumelääkettä.
Kunnes ei voitu enää kiertää sitä ettei ne lääkkeet koskaan auttaneet
niellä ne piti
enemmillä ja vähemmillä uhkauksilla
ois voitu uskoa aiemminkin
mut onhan ihmisten särkemisessä alistamisella ihan erilainen tunnelma
ja kuinka helppo sen verhon taakse onkaan piiloutua
joka koko olemassaolollaan viestittää vain
että asennekysymys elämä on alusta loppuun saakka
ja totta kai ne kärsii jotka ei taivu muotteihin.
Mun pitäis elää koska itsemurha on väärin
mun pitäis olla elossa kuulemassa kuinka väärin mun elämä on. Kuinka jokainen verorahoilla mahdollistettu hengenveto on pois niiltä jotka ois oikeasti ansainneet apua.
Haluan pois, haluan lakata kuulemasta miten väärin on haluta pois vuodesta toiseen. En halua elämää, josta ei tuu elämää, vaikka tekis mitä.
Oon liian väsyny tähän.