Lopulta itsemurhaa voidaan vain siirtää
ei tällaista väsymystä
ei tällaista toivottomuutta
ei tällaista kipua voida hoitaa pois.
Voidaan pidellä hengissä vastentahtoisesti
ajaa ihminen niin reunalle ettei se ikinä elämässään tekisi sellaisia tekoja, sanoisi yhtä kamalia sanoja
mutta silti se on vain hetki enemmän elossa
ei sellaisilla pakoilla ketään elinkelpoiseksi muuteta
ketään oikeasti paranneta.
Ihminen vain taipuu vaatimusten edessä
leikkii että jaksaa hymyillä
niin kai ne vangitkin
jos tuomiota sillä voisi lyhentää.
Kuolema ei silti karkaa vaihtoehtolistalta mihinkään
mun kokemuksen mukaan se tulee pysymään paikoillaan loppuun saakka
siihen asti kunnes ennemmin tai myöhemmin
minä itse tai kohtaloni tämän pelleilyn vie viimeistä kertaa rajalle ja aivan ensimmäistä kertaa viimein sen yli.
Aina väitän etten koskaan
etten koskaan ole tuntenut tällaista väsymystä
tällaista epätoivoa
tässä päivässä en enää välitä
minä olen kuolemani sylissä eikä odotteluaikaa ole pelkuruutta pidempään.
Te kaikki tahdoitte
minä itse kaikista eniten
ei väännetä enää turhia valheita siitä miten elossaolo olis jokin suora yhtälö toivon määrään
me kaikki tiedetään jo
ei kaikkia voida parantaa.
Sinne mennään jonnekin ei minnekään
ilman syytä, syystä tai sittenkin kaiken tämän vuoksi
sama se
kuolema on kaveri
ei vihollinen
niissä elämissä jossa elämää ei elämäksi saakka ollutkaan.
Niissä joissa eläjä itse tuomitsi itsensä
ihan sama sekin
voi kun osaisin selittää
kuinka samantekevää kaikki lopulta on
tämä ja huominen
hupparinnarut kaulalla ja valmiiksi asetellut nippusiteet lavuaarin reunalla
aikataulutukset tästä junan alle
selkeä reitti meriveden syliin.
Et voi olla varma ellet ole päättänyt tapaa jonka toteutat
joskus kyseenalaistaisin sitä kuka täällä oikeudekseen päätökset toisten mielissä kokee
jumalleikkijät minä tuomitsisin siinä toisessa elämässä
jossa vastaan jaksaisin huutaa
sanoisin niin monta kertaa ei
että viimeinenkin uskoisi että totta tosiaan epävakaaksi tuomitseminen tuskin paransi ainoatakaan masentunutta
mutta onhan se helpompi reitti
katso on näitä resursseja näin vähän
ja sinä olet pelkkää saastaa.
Ja tavallaan olenhan jo päättänyt
on vaihtoehto yksi ja vaihtoehto väsymysminälle
kerrot veturinkuljettajien traumatisoitumisesta
mutta et voi siivota mua siistemminkään näiden tilastojen taakasta
antaa lääkkeitä ja sanoa tuosta vain heipähei.
Kuka lie sitten lopuksi oli syyllinen ja mihin
etsikööt ne joiden voimat siihen riittää
mulle tuskin on paljoa väliä enää siinä vaiheessa kun tää kroppa on jauhelihana raiteilla
et kenet traumatisoin ja millä
vai olivatko kaikki nuokin puheet vain osa sitä jotakin
jolla mua pyrittiin entisestään särkemään?