revin kylppärin lattialla kädestä paloja
sakset on tylsemmät kuin ennen
leikkaan siks syvemmältä
kovemmin
välittämättä kivusta
sydän lyö eri kohtaan kehossa
ihoriekaleet jää pyyhkeelle
hetken makaan tuijottaen kattoa
ei se vielä riitä
vittu sun kanssas
tsemppaan mut sit oksettaa liikaa
konttaan lavuaarin luo
pitelen itteni päätöksellä pystyssä
mitä vittuu sä ees valitat ei siinä paljoa verta menny
pesen sakset
siistin enimpiä
paketoin haavaa
siivoan lisää
kerään riekaleet ja verihyytelöt pyyhkeeltä roskiin
avaan hiukset
puen paidan
oon taas vaan rikki.
Makaan sängyllä
maailma on vieras ja vihainen
mua oksettaa edelleen
oon liian väsyny tähän taisteluun
pitelemään itseäni hengissä ei minkään vuoks
nähdäkseni vain entistä syvempää pimeyttä
kohdatakseni vain entistä kipeämpiä totuuksia
oon lopenuupunut
anna mulle rohkeus lähteä?
Ne hokee et on toivoo
mä itkuni seasta etten jaksa enää
ettei se muuta mitään vaikka se sanotaan tuhat kertaa
ne teki kaiken oikein
mä en koskaan mitään
olin väärin alusta saakka
ne ei usko ku sanon
on samantekevää päättää jo tää taistelu
ei kukaan voinut auttaa eikä tässä ollut edes siitä kyse
siellä ei satu enää
siellä mun ei tarvi enää pelätä
ja te kaikki ootte selvinneet jo paljon pahemmistakin
se et mä meen
vapautan teidät taakasta, mun turhista itkuista ja valittamisesta
kaikki voittaa
kunhan mä vaan meen.