Liikaa liian väsyneelle
vieroitusoireet lääkelopetuksesta
ECT-sarjan aloitus
mä kävelen lumisia polkuja rannalle
etsien vain paikkaa
tähänkö sitten jään
taskussa avainten seassa odottaa nippusiteet
joo kulkee ne junat
ja siellä kerrotaan olevan vielä virtauspaikkoja
sulaa jääkylmää merivettä
liian monta suunnitelmaa
sama se kuhan otat hengiltä.
Itken taas
ja senkin jälkeen kun en enää jaksais
mua ei voi auttaa ku virhe on muualla
kuin niissä mitä korjaillaan sähköllä tai ketamiinilla.
Oon yksin
ne vei multa terät mutta eivät kertoneet mitä nyt
mä oon liian väsyny
te kerroitte et oon epävakaata roskaa
mikä vitun pelle se siinä
ja mä makaan huoneen lattialla osaamatta hengittää
tahtomatta enää edes järkeillä rytmiä
sydämenlyönnit humisee jossain takaraivolla
vierotusoireita
ehkä elämästä
ehkä elämän päättämisestä.
Oon tiiäkkö vain aivan liian väsynyt
lopenuupunut kantamaan tätä taakkaa
ei se ollu teidän syy
mun sisin on pilkkopimeä
mieli kiljuu apua ymmärtäen että nyt pitää kuolla
vittu tapa ittes saatanan sika
oon liian väsyny
ne ei voinu auttaa
mä en osaa olla siten miten apua saadessa pitäis olla
nöyrä ja kiltti
mä oon liian liikaa
huudan ääneni pois samalla lattialla
etsin pakoreittiä suosta joka upottaa
nyt en enää kestä
mä yritin
et sä usko mut ihan saatanan monta kuukautta mä yritin kestää
en mä avun arvoiseksi muuttuis koskaan
mut yritin mä silti olla muuta kuin tätä
likaa, roskaa, pahuutta
tekis mieli pistellä sukkapuikoilla ranteet ja reidet
vetää kyljet auki syvemmältä
osaisimpa rankaista kehoa ansioni mukaan
oispa mussa ees se oikein
mut ei
oon yks vitun luuseri jolla on kolme pitävää suunnitelmaa kuolemaksi
ja joka ei saa niistä ainoatakaan toteutettua
joku joka kiljuu apua vaikka muut raivoaa et oo jo hiljaa
ne tietää ettei mun auttamisessa oo järkeä
ku pakenen ja väistän katsetta
muutun yhtäkkiä paholaiseksi
pahuus mun sisältä valtaa tilan
ja tietysti itse olen vastuussa joka ainoasta teosta
epävakaa roska
ota ittees niskasta kii
ryhdistäydy
lopeta toi märsääminen
vittu etsä tajua sun on kuoltava
toi ei nyt auta mitään
sika mä palottelen sut
murhaan ite itteni
satutan syvemmältä
kukaan ei oo yhtä kamala
mä toivon et keinot riittää
et viha hallitsee otteita riittävän pitkään
sydän sykkii taas eri tahtia
se lyö huminaks yhen sunnuntai-illan
mun huulia pistelee kuin oisin juossut
kai sä tajuut tekeväs loppua
omin käsin
omasta syystä
mä oon vanginnut itteni aikoja sit
nyt on toteutuksen aika
älä saatana pakene
mitä vittua sä luulet
ai et joku välittää jos sä riittävästi itket
eksä tajuu et jokainen nauraa sulle
niitä ällöttää sun olemassaolo
ne laskee sekunteja päästäkses susta eroon
eksä sä nyt saatana voi jo kuolla?