väsynyt kehien kietoutumiseen
väsynyt tuomitsemaan itse itsensä
ypöyksin siihen samaan ansalankaan.
Tahmaisella lattialla lakkaat jossain kohdassa nostamasta jalkojasi
elä hukkaa voimia joita ei ole
kompuroit uudestaan
tasapaino pettää ja sen mitä pystyssä pysyy
joku tuntematon voima sitoo jalkoja lattiaan
joka askeleella
käänny ympäri ja pakene
eipäs kun
et ehtinytkään.
Lopuksi olen vain väsynyt
umpihangessa, yksin kylmässä pimeydessä
väsynyt, väsyneempi, tosi paljon väsyneempi kuin silloin
ja huuto kaikuu tyhjiltä seiniltä
pakkasen rikkomille kasvoille
elä huuda
älä turhaan
ei ne kuule
enää.
Korjaavilla kokemuksilla takaisin ehjäksi
yksinkertaisen kuuloinen suunnitelma ensikertalaiselle
paitsi etten ollut sellainen kai alunperinkään
kovinkaan kelpaava
hyväksytty tai olennainen osa muita kehiä
aina vain tämän oman synkän kehäni vanki
omasta valinnastani viisaampien kertomusten mukaan.
En usko toiseen loppuratkaisuun
oon väsynyt hautaamaan oman arkkuni
lapio lapiollisen jälkeen heittämään multaa oman tulevaisuuteni varjoksi
väsynyt
mutta silti päätökseni tehnyt
enempää ei satuta kukaan muu
kuin minä itse itseäni
ei enää koskaan.
Ennakoida ei voi
mutta silti sitä tietää
mun syy
mun syy jos mä en nyt
ja kaikki ne tietää
etten mä tietenkään koskaan muuta valitse
et sä itsekään asettais itseäs toista kertaa samaan ansaan
häpeän ja kivun keskiöön
ei ihminen tyhmä oo
ja tekee harvoin päätöksensä vapaasta tahdosta.
Mut mä nään ne kaikki
kummitukset ja painajaisunet
tulevat myrskyt
mua näiltä ei pelasta mikään
koska solmin yksin kohtaloni langat
pitelin vaihtoehdot käsissäni
osaa niistä edelleen
ja silti ajaudun kierteessä syvemmälle
syytän lopputulosta vaiheesta
jossa ratkaisun avaimet annettiin mulle käteen
mut mä heitin ne edessäni kuohuvaan virtaan.
Silti mua sattuu
mua sattuu jäädä yksin
se sattuu mua silti aina.