Marraskuu synkkenee pelottavaa tahtia
vajoan vilttien sekaan huoneeseen
vietän tunteja unen ja valveen rajalla
tietämättä missä tai kuka olen
haluamatta palata toisesta todellisuudesta ymmärtämään tämän kaiken lohduttomuutta.
Viiltäessä opettelen puoliksi vahingossa
tai viimein jo aivan tarkoituksella ottamaan vastaan kipua rasvakudosta seuraavassa kerroksessa
laitan silmät kii ja painan terää ensimmäistä kertaa sitä kipua vasten
jossain ne on nekin suonet
en lupaa etten säikähtäisi sitten
mutta petyn kuitenkin kun pintaverisuonet on ainoat joita kohtaan.
Pitäisi jatkaa opettelemista
mut aika loppuu
työtoimintaa ja kuntoutumista
ne punoo suunnitelmaa
ja ei en mä väitä et ikinä viiltämällä pois saakka pääsisin
haluaisin vaan viimein jo jotakin konkreettisempaa
osaan ottaa kipua vastaan
mut se ei tunnu enää onnistumiselta.
Alan luottaa siihen et saisin jo paremmatkin haavat sidottua
kuolema kiertää ympärillä
se on joka toisessa ajatuksessa selvänä suunnitelmana
en oo juonut pitkään aikaan
entä jos tää toivottomuus ois sekavuuden kans se viimeinen tarvittu ratkaisu
entä jos tätä ymmärrystä nyt todella on riittävästi?
Kaiken päälle kaadetaan ahdistus
lasken minuutteja siitä kohdasta kun ei ahdista
siihen kun en taas tiedä mitä helvettiä tälle kaikelle teen
mutta en kertaakaan päivän aikana pääse yli neljän minuutin ilman Temestaa.
Rauhoittavat ei oo loppuelämän ratkaisu
ja viiltelyä tulis jo vähentää
aikuinen ihminen
joo ois mun pitäny olla jo sillo kahdeksan vuotta sit
tässä mä edelleen oon
en mitään
enkä edes kuvittelevani tulevani miksikään.
Tuleva on tätä marraskuuta pimeämpi
sieltä se kaatuu päälle teki mitä tahansa
(paitsi jos viimein..)
ja tässä ei ihan liiaksi ole voimia tehdä yhtään mitään
pakolliset pakolla ja sitten yrittää hiljentää jokainen vastalause jonka haluais huutaa
kun ei vaan enää jaksais
typeriä kommentteja
miten tämäkin tästä sit taas joskus.
Ei ne tiiä
ei ne ees kestäis tietää
ei ne ois tossa jos ne tietäis
ja tietysti ymmärrän et ite mä tän valitsin
tuijotan lattiaa lauseen läpi
parempi ohittaa tämäkin ennalta hävitty taistelu.
Kukaan ei voinut auttaa alunperinkään
ei nyt eikä silloin ennen
kyse on loppuratkaisusta
joka tulee olemaan se sama ennalta päätetty
sitä kai tässä enää kysellään
et kauanko tätä turhaa pahaa oloa vielä jaksaa yrittää kestää?