157.

On väistämättä maksettava tietty hinta olemassaolosta
jos meet
seuraavana päivänä romahdat jo ennen auringonlaskua
pahaa oloa on määrätty muhun tietty määrä
eikä sen voi leikkiä katoavan
kuvitella siirtävänsä sitä pois
se on
ja se pysyy
ja oikeastaan valinnat koostuu vain siitä
milloin ja millä voimalla sen vastaanotan
kosto kuuluu tähän yhtälöön
jos meen karkuun yhden illan
tai edes muutaman tunnin
tilanne paikataan varmasti hetkeä myöhemmin
tänään pahaa oloa on kestämätön määrä
enkä jaksa muiden kuvitelmia siitä
et tää ikinä ois helpottunut
tai aikois helpottaa.

Revin itkutta ranteesta ihoa

teen haavan jaksaakseni pakottaa itseni suihkuun
ristiriitaista, naurettavaa ja täysin typerää
lisään selviytymisvaiheita tuoreella haavalla
pitää sitoa, kelmuttaa ja teipata
mut toisaalta jos kipu antaa hetkeks voimia
nii sama kai se millä keinoin arkensa suorittaa.

Ne menee kaikki pois
koska en osaa elämääni muutenkaan elää
en oo koskaan osannut 
en jaksa leikkiä oppivani
mun sisällä on jotain aivan liian kamalaa
jälkiä siivotessa tiiän etten taaskaan ottanut tarpeeksi
pitäis lujemmin, pitäis syvemmältä
enkä mä siltikään pystyis tätä olemassaoloani riittävästi pahoittelemaan
vaikka ei kai kukaan tällaisia anteeksipyyntöjä edes ymmärrä
mun kipua, mun häpeää
pahuus on liian syvällä
en jaksa huutaa
en itkeä
ja aina itku silti alkaa
en jaksa toivoa toista loppua
tää se oli
tää se tulee olemaan
kaikki vihaa
ja mä en saatana jaksa enää mitään.