Outo olo jatkuu
syvenee
mä tiiän ettei aikuista ihmistä voi estää
ne ei tiiä paljonko mä pelkään
mä tiiän missä menee raiteet
mä tiiän mikä on loppu
mä tiiän tahtonne
mä tiiän itseni
ja p e l k ä ä n
pelkään vaikken ääneen saa sitä sanoakaan
mua pelottaa et mä meen
mä tahdon mennä
osa musta
väsynyt ja uupunut osa on valmis
pelkääjä haluais odotella parempaa aikaa
vaan tietää näistä jokainen
että elämä on mun vastuulla
muutosta muutoksen jälkeen
ikinä et kelpaa
ja mä en jaksa enää yrittää
olla toisin ja toisenlainen
kuntoutua, olla parempi ihminen
mä en oo muuta kuin roskaa
ja tänään kumman uupunut tähän.
Mä pelkään tätä olemattomuuden oloa
en muista millään mikä vuodenaika on
luulen et lumi on maassa vaikkei olekaan
jos on näin irrallaan totuudesta
voi kai kuollakin puolivahingossa?
Se tässä kiehtoo pelosta huolimatta
tieto et jokin kyllä päättää kaiken tän
sit ei voi enää väsyttää
sit ei voi olla enää väärä
ne ei voi vihata
oon liian irrallaan ymmärtääkseni mitä kaikkea mussa on pielessä
mut kyllä mä tiiän ne pohjimmiltani
mua pelottaa et sekoon
et tää on se kohta
tunnen et joku ei oo ok
mut en tajua mikä
ois parempi mennä nyt
kun pystyn edes tämän verran pitämään kiinni toisten todesta
huomaan lipsuvani aivan oudoissa asioissa
niissä joista oon päättänyt pitää aina kii
mä en vaan välitä enää
mä en oo mä
kuka mä ees olin?