Kaikki ne tunteet menee pois mun sisältä
viha, suru, pettymys
nekin mille en tiedä nimeä
kun hiljaisena hymyilen leikkaan ihosta pieniä palasia
oon hetken oikein
hetken okei
ihan riittävä enkä mitenkään näin viallinen.
Hyvitän pahuutta
hyvitän itse itsellenikin sitä kamaluutta
jota tunnen
muilta pois
minuun takaisin
ja veren seassa en tunne kipua
olen kokonainen
hetken ajan en yhtään liikaa.
Oon ajatellut irrottaa itteni temestoista
tiiän ongelman mussa ja minuuden siinä sivussa
olevan pysyvä
ja rauhoittavat on väliaikaiseksi määrätty apu
jos lopetan ne nyt
jos saatana joskus osaisin vaatia itseäni kohtaamaan olot juuri sellaisina kuten maailmankaikkeus ne mun päälle pyrkii heittämään
nii ehkä tää pimeä tie lyhenis jonkin koston verran
en tiedä
mutta ainakaan en ole sitten riippuvainen muiden päätöksistä
ei voi viedä multa apua
jos ei edes ole mitään mikä auttaa
turvaan selustaa
tällä ja muilla
loputtomalla taistelulla
mun pää ei hiljene
saatana miten täällä huudetaan
ajatukset takertuu ymmärryksiin
kuin hiukset suihkussa raivoaviin käsiini
ja sheiverinterät viiltää huomaamatta sormistakin vain koska en muista keskittyä muuhun kuin sekopäämieleni tuottamaan loppumattomaan kaaokseen.
Oon väsyny
oon nii helvetin väsyny kiljumaan
tiiän ettei kukaan tälle mitään voi
mut on epäreilua et mä en oloineni ole mitään muuta kuin vitsiä
vain koska oon niin sietämättömän paljon liikaa olemassa
jos mun jutut lentäis tuolla jossain nii sit voitais sanoo
okei joo, mä ymmärrän
vaihtaa vaikka aihetta ku puhuminen ei käy
mut nyt huudan huudan huudan ja tajuun aina vastauksesta
et ainoa mitä mulle yritetään sanoa
et enkö mä oikeasti tajua
mikä vitun pelle oon.