Pään sisällä pelkkää pimeää
leikin muuta mitä oikeasti oon
ei toivo siten synny
ei toivoa ikinä ollutkaan
mustaa, mustempaa.
Elänhän mä kun en kuollakaan uskalla
et sä oikeasti sitä halua
äänensävy mun päässä nälvii edelleen samoin kuten silloin
niin
enhän mä
mä niin kamalasti uskon tähän elämään
typerään pelastukseen tai toiseen huomiseen.
Miksipä mä sitä enää todistamaan pyrkisin
olkoot totuus mitä on
se sellainen jossa luovuttanut voi olla vasta kuolleena
ja jossa pahaa oloa ei ole olemassa ilman et se ois ainoastaan huomion hakemista
mut älä sit myöskään väitä et tässä maailmassa ois ikinä ollut mitään hyvää
totuuksies varjolla et voi vaatia mua näkemään enää muuta kuin tämän pimeän.
En jaksa enää
mä en vittu oikeasti jaksa enää
mut eihän sekään oo totta
ku tämänkin illan läpi hengitän
vaikka sit itkun alla
mut elän edelleen.