Kahden asian muodostaman yhtälön keskiössä
entisestään pienenevän särkymävaran ja sen tiedon kanssa et ei oo paljoakaan menetettävää on aika outoa katsella maailmaa.
Tai et sitä voi ihan mitä vaan ku tietää et kaikki on jo rikki tavalla jota ei voida korjata
sitä voi antaa periks ja huutaa tuuleen
joka kohta sattuu kuitenkin samalla tavalla
voi sitä suojautuakin
varoa sanojaan ja vetäytyä
mut kun hävittävää ei suuremmin ole jäljellä
miks turhaa yrittää pidellä kun ei tämä pitelemälläkään aisoissa pysy?
Se on väsymystä ja loputonta itkua
oloille ei ole oikeutta
syyllisyys on hyvin raskas taakka
kamalan pimeää vaikka aurinko nousee aikaisin ja sen luulisi olevan muita voimia vahvempi
mutta eihän mikään täällä
ei mikään enää ikinä.
En jaksa paeta
tiiän mitä se tarkoittaa
enkä silti jaksa enää pakollakaan paeta.