Ajatus on kumman haurasta
mikään ei pysy pään sisällä kasassa kolmea sekuntia pidempään
tuntuu kuin murenisin lattioita pitkin nopeammin kuin ehdin tajuta
haen lohtua niin oudoista asioista
että naurattaisi jos ei niin kovasti itkettäisi se miten surkeaa ihminen elämästään saa.
Selittämättömän selkeät muistot ties minkä vuoden takaa sekoittaa entisestään olemassaoloa
niin turhia ja silti niin kokonaisia
tänne ne tulee syyttä
eikä nykyisyydessä ole mitään sellaista
jonka sitten enää muistaisi edes seuraavassa hetkessä
ja kaiken lisäksi kauanko näillä ajatuksilla
tämän sekavuuden seassa säilyy hengissä?
Hammaslääkärin odotusaulassa on ollut lastenkirjassa kaksi kissaa
en tee tällä muistolla mitään
ehkä tämä on mielen pakomatka
keino pidellä hengissä itse itseään
pyrkimys olla sisäistämättä totuutta itsetuhonsa määrästä ja valmiudestaan viedä asiat loppuun saakka.
Kerrotko vielä miksi tämä on näin vaikeaa ja väsynyttä
kerrotko vielä miksei kaikki päättyisi jo tänään
aikataulut oppii ulkoa nopeammin
kuin elämästään ikinä ymmärtää mitään
haen turvaa ja lohtua loputtomasti
ainoastaan tiedostaakseni
ketään täällä ei voida pelastaa
ja mua ei voida auttaa enää mitenkään.
On pelottavaa
mä pelotan mua
ja mun ajatukset mua vasta pelottaakin.