Se paha olo katkoo ajatukset
tosta ihan keskeltä noin
etkä voi mitenkään muistaa
mistä tarinaasi, turvaasi rakensit
aina uusi kuva kuolemasta pyyhkii pois mielestä ne mitä ois helpompi ajatella
mut ei tälle voi mitään
miten mieli pidetään koossa kun se on jo päättänyt kulkea omia teitään?
Se paha olo itkettää viiltäessäkin
se on tullut jäädäkseen
painajaiset on suoraa kerrontaa kauhuleffoista
joita en oo katsonut vuosiin
mistä mieli tän kaiken keksii?
En jaksa paeta tätä
enkä todellakaan pysty elämään tän kans
sietämään ja jaksamaan
en vaan pysty enää
nyrkit iskee kehoa läpi
lyönnit ei oo riittävän lujia
viilto on typerä naarmu ja liikaa kipua
ahdistus sekoittuu vihaan ja viha kasvattaa voimaansa
ei tätä pitele enää kukaan
mieli tietää ettei hävittävää oo
eli miks ees taistella
minkä puolesta
senkö pohjattoman yksinäisyyden
näitä pelkoja uudestaan elääkseni
minkä vuoksi kaikki tämä?
Tämän hetken
mut tää viedään joka tapauksessa
mikään ei kestä
ei se tässä elämässä oo tarkoitus
pelko on ja toivottomuus.
Ja kaiken lisäks
mun pahuus on pahempaa kuin ikinä ennen
mä oon hallitsematon
niin monella uudella tavalla hirvittävä
ettei tälle mielelle paranekaan antaa toisenlaista tulevaisuutta
ne sen tietää jo.