Unien läpi viiltoihin
vastuun kantamista ja väsymystä
en hajota enää
se on selvää
tai hajotan
hajotan tietysti itse
mutta eri tavalla kuin muut
hajotan itteeni nii ettei hemoglobiinit pysy viitearvoissa
hajotan itteeni nii etten jaksa enää tuntea kipua
hajotan koska ne on nää lääkkeet hyviä tässä
ne ei vie pahaa missään muodossa pois
ne ei piristä, ei luo toivoa
mut ne muokkaa itsetuhosta mulle muutamassa päivässä parhaan kaverin.
Kysymättä ja kiertelemättä ymmärränkin
mitä vailla oon vuoden ollut
viisi päivää masennuslääkettä ja yhtäkkiä mä putoankin kylppärinlattialla lämpimään syliin
en tarvitse musiikkia
en muista ympäristöä
en tunne edes kipua
koska itsetuhoisuus pitelee mua.
Voidaan unohtaa se kivulla rankaisu
tiiän et ansaitsen aina vain pahuudessani pahempaa
mut antaa muiden hoitaa sen puolen
ne syytökset ja muut
kyl ne tekee sen
ainahan ne ovat tehneet
et kerrotaan vihaten miten huono oon
sivulauseissa ilmaistaan et kai mä ymmärrän arvottomuuteni
mä jätän sen niille
on ne siinäki mua parempia
nii mä voin vain rakastaa itsetuhoani.
Rikoin viimeiset hyvät terät
niiden valmistus lopetettiin kuukausia sit
oon säästänyt viimeisiä neljää viimeiseen hetkeen
käyttänyt huonompia tässä välissä
nyt otin käyttöön säästetyt
ei oo enää mitään minkä vuoks niitä säästää
enkä mä säästä enää ihoakaan
oon yrittänyt leikata arpisista kohdista ihoa et se vähä mitä vielä on arvetonta
säästyis sinne jonnekin
nyt tiiän et tää on se kohta
se kohta ku ei tarvi enää laskea tulevaan.
Tähän saakka mä tän pärjäilin
aivan liiaksi laskin toivonta toivoani sellaisen avun varaan
jota en todellakaan ansaitse
mut nyt mä tiiän et kaikki on tehty
hirmu monta vuotta ja ihmistä ja keskustelua ja kaikkea
nyt ei tarvi enää kenenkään mitään
mua pelottaa hyväksyä ettei mikään enää muutu
mut tässä kohdassa on pakko.
Ei voi enää juosta karkuun tai mennä piiloon
aikuisena on kannettava vastuu teoistaan ja valinnoistaan
mä haluan vaan viiltää
ei mun tarvii valtimoihin päästä
verikokeiden mukaanhan tämäkin riittää keholle
en olekaan vain kuvitellut
se ei oikein enää jaksa
minä itsessäni en ollenkaan
keho yrittää vielä vähä selvitä
ei se selviä
ei tästä elämästä ollut tarkoitus selvitä.