Turhaa kipua
sitä tää on
toivon ilman toivoa et joku ottais mut tosissaan
kuulis ees mitä sanon
ja silti törmään kerta toisensa jälkeen samaan seinään
en oo olemassa enää kenellekään
koska oon niin kamala.
Kiltimpänä kelpaisin
jonakin toisena sopisin
tällaisena en koskaan
tällaisena mun paha olokin on vain asenneongelma
kato pitäis ryhdistäytyä
tsempata vähän.
Miks mä hajotan itteeni tähän
tässä näin ihan vapaasta tahdostani jatkan itteni tuhoamista tällä tunteella
tiedolla et kaikki vihaa
kaikki haluaa eroon
kukaan ei enää jaksa
miks mä oon tässä
miks vittu mä en päästä irti
ku ihan hyvin tiiän ettei enää nekään
jotka joskus halus auttaa vois tässä olossa enää auttaa?
Koko elämä on tässä
mikään ei enää muutu
mä en jaksa suorittaa vaan siks et välttäisin syytökset
kaikki syyttää mua kuitenki
ne syyttää vaikka ne ei tiiä puoliakaan
kukaan ei halua kuulla totuutta
kukaan ei jaksa ymmärtää.
Vihaan mua
vihaan nii paljon mua.