Kunnes palaan alun läpi kauas pois
on hyvä nyt ymmärtää
ettei tule enää mitään
ei keskustelua, ei lääkettä
ei enää mitään
hyvä et ne antoi mun käydä tän tällä tavoin itselleni osoittamassa
katso nyt ei auta enää mikään
nii mun ei tarvi enää kotona toivoa mitään
et oisinpa tai saisinpa tai mitään
tiiän täs on nyt kaikki
eikä mikään enää ikinä mihinkään missään.
Ku eihän näitä ajatuksia
eihän näitä voida pois ottaa
en sen enempää minä ite kuin varsinkaan kukaan muu
tää on se mun taakka
ja koska mä en tän alla jaksa nii sit on turha pyytää apua enää keneltäkään.
Vaikka pelkoa pelottais kuinka hirveästi tahansa
siltiki pitää ymmärtää et tässä on kaikki
et joo joskus kävi hyviä asioita
et joskus muut jakso uskoa ja rakentaa toivoa
mut et ei se enää täälä pimeässä oo tarkoituksena
et tää on tää pimeä kaikki mitä on
ja mitä koskaan enää tulee.
Voin puhuu juttuja
vastailla sanoilla joita toiset tahtoo kuulla
ja sit hymyillä kuin joku joka ei vielä tietäis
voin mä sen tehä muiden vuoks
vaikka ymmärränkin etten mä tai mun olo enää niistä valheista mihinkään muutu.
Mul on tää olo
ja tän kans mä kotiin ens viikolla palaan
ja ikinä ei enää tuu muuta
ja vaikka pelolla on valtava voima tän ajatuksen taustalla
nii pysyn silti rauhassa
kyl mä nää jo tiiän
itteniki vaikken ees tahtois
mä tiiän et siel on terät ihan just siinä mihin ne jätin
ja laastareitaki vaikka luulen et tän jälkeen ei tarvi niitäkään enää hoitaa
ei oo enää mitään minkä vuoksi suorittaa
ku pimeä on ainoa mikä mulle jää
koska pahuus määrittää mut.
Nii mä painan pelon nyt sivuun
tuijotan kuvavirralta haavoja ja verta ja melkein muistan kivun
vaikka edellisestä haavasta on jo kaks viikkoa
tiiän et ens viikolla oon jo taas siellä
mun pitää vaan osata olla ankarampi
oon päästänyt itseni liiaksi lipsumaan suunnasta mukavuudenhalun vuoks
pitää olla rohkeampi ja keskittyä tarkemmin
mä tiiän et mä osaan kyllä
ja et sit ku väsyn siihen
tai tähän tai mihin vaan
nii ne on ne aikataulut ja raiteet jo katottu
kaikki ihan valmiina
ei ole mitään sellasta hätää
vaikka maailma pahalta tuntuukin
ratkaisu on aina olemassa
lopputulos väistämättä selvillä
ajasta tässä kaikessa on kyse
siitä joka meiltä viiään
siitä josta meille ei jää sekuntiakaan
ajasta
ja pelon ja rohkeuden loputtomasta taistosta
joku voittaa varmasti
mut kuka ja milloin?