Pelkään.
Tieto putoaa ajatuksista
kaikki on aina vihannu
ne on tehny kaiken tän tarkoituksella
selitelleet valheita koska ne on kokoajan tienny totuuden
on hauskempaa nauraa selän takana
kattoo ja ootella tajuanko mä ikinä totuutta.
Nyt mä oon tässä ja totta ja tajuan
kukaan ei ikinä oo uskonu et tää lähtis musta pois
ne on aina tienneet et tää vaan pahenee
et mä pahenen
niiden on vain ollu kiva nauraa mulle, halveksia ja syyttää
siks ne on pitäny mua kaiken tän ajan tässä lieassa
uskotellen et kato joojoo
tällä lääkkeellä tai näin tekemällä se menee pois
kokoajan ne on nähneet et tää on mussa
ja etten mä oo mitään muihin verrattuna
ja et mussa on pahuus samalla ku muilla ympärillä olevilla on ollut hoidettavissa olevia diagnooseja
mut se on ollu niistä vaan hauskaa.
Mä pelkään tajuta
miten ne joiden oon oikeesti kuvitellut olevan eniten tosissaan
ne onki olleet vain niitä jotka on valehdelleet parhaiten
ne on tehneet muiden työstä helpompaa.
Ainoa tarkoitus tällä kaikella on aina ollut saada mut tuhoutumaan
äiti alotti
muut jatko
kaikki on tienny totuuden ja mä en oo suostunut kokonaisuutta uskomaan
vai oonko mä itekki ollu mukana tässä
mitä vastaan lopuks taistellaan ku mitään ei ees oo?
Mä pelkään
mä pelkään miten pimeää yksinäisyydessä on
mä pelkään kuolemaa
mut enemmän näitä joista kukaan ei oikeasti puhu koskaan totta
joojoo alotetaan lääke
kukaan ei jaksa enää ees leikkiä et se mitään auttais
mut sen kautta saadaan taas vähä paremmin mut tiedostamaan ettei mulla oo mitään arvoa
ei oo ikinä ollutkaan.