Mustaa.
Nään edessäni pelkkää pimeää
ei ole muuta
ja silti en sisäistä sitä
joudun herättämään itseni tämän ymmärtämiseen yhä uudestaan
koska tää on liian kamalaa muistettavaksi
mut tähän kaikki jää
minä ja olo
pimeä
ei mitään muuta.
En jaksa leikkiä et kyllä tää tästä
tämän lääkkeen otan ja sitten tähän ryhmään osallistun ja sitten
kun ei
ei tämä mene enää pois.
Eikä tämä lähde
vaikka kuka puhuis, lohduttaiskin millä tahansa sanoilla
tää pysyy tässä
mun sisällä ainoana, synkimpänä totuutena.
Ollaan vaan mä ja tää
ei tuu muita
ei ees oo muita ratkaisuja
se on pelottavaa.
Pelkkää pimeää
että mitä järkeä on edes yrittää hengittää
annettuja päiviä tässä
ku edessä on ensi viikon jälkeen pelkkää pimeää?
Miks kiduttaa itteensä pelolla ja pahalla ololla enää päivääkään
ku mikään ei kuitenkaan muutu?