Niin kauanhan mä tässä vastaan väitän
kun joku mun kanssa puhuu
just niin kauan mä tässä uhmaan ja kiukuttelen
vaikka aivan hyvin ymmärrän
että taistelut on jo taisteltu.
Kukaan ei jaksa enää ees puhua mun kans ilman palkkaa
senkin ymmärrän
kuinka saatanan monta vuotta oon tässä pahuuden kehässäni pyörinyt
viime vuosina en oo ees yrittänyt astua sivuun
tiiän myös etteihän näitä vähäisiä resursseja oo enää mitään järkeä mun kiukutteluun hukata
et kannattaa keskittyä niihin joilla on toivoa
niihin jotka pystyy muuttumaan.
Tiiän kyllä mitä edessä on
niin pimeää
yksinäistä, kylmää ja syvää pimeyttä
et se salpaa hengityksen jo tässä
missä loisteputkivaloja sytytellään vielä muiden toimesta
mä tiiän et valinnoista on kannettava vastuu
ja virheistä
kaikesta elämästä
mä en halua sinne pimeään
mutta en jaksa enää yhtään taistella itteeni tai sisintäni vastaan.
Pahuus on mussa
jokainen sanottu sana
kaikki tämä
syvintä mahdollista pahuutta
eikä sitä saa ikinä pois.