Voiko siihen vaikuttaa
onko läsnä täällä vai ei?
Voiko ajatuksensa ahdistaa nurkkaan ja pakottaa ne taipumaan
päästämään irti
pudottamaan pois?
Vähitellen huomaan palanneeni tuttuun
ei kovinkaan turvalliseen tapaan olla
mutta tutumpaan kuitenkin kuin menneinä viikkoina
joina kuljin suurimmaksi osaksi irti itsestäni
samassa kehossa pahan kanssa
mutta en silti samalla tavoin tuntevana.
Nyt olen tässä
kokonaisena tunteeni alla
itseviha on niin voimakas että olisin valmis mihin tahansa
jos joku tämän tästä veisi.
Silittelen keittiönlattialla kyyneleet paidanhihohin hokien
miten pilkon itteni valmiiks ruumispussiin
nii ei jää muille nii paljon työtä
kaupassa tuijottelen ostoskorin pohjalle laskemiani teriä
ja mietin mistä kohdasta niillä aloitan
ja entä jos en lopetakaan?
Kotimatkalla puren hampaita yhteen kun tajuun et pakkanen ei enää oo mua multa pelastamassa
ja en osaa täällä yksin mieltäni rajata.
Kukaan ei voi auttaa
(miksi siis puhun kenellekään tai kirjoitan sanaakaan kenenkään nähtäville?)
kaikki mitä teen epäonnistuu säännönmukaisesti
en halua olla olemassa
en jaksa olla minä
en jaksa mun tunteita
en jaksa mun ajatuksia.
Ajatusmyrsky on päättymätön
en saa nukkua kun pyöritys jatkuu ja jatkuu
nää ei hiljene millään
kaikki pitää käännellä kolmestasadasta suunnasta
yks ajatus taukoaa
hyökkää toinen
ja ei siinä mitään
mä tykkään ajatella
rakastan rakennella tarinoita mielessäni
kunhan niissä on joku raja
kunhan saan nukuttaa itseni johonkin ei niin hirvittävän synkkään ja surulliseen tarinaan
mut nyt sellasia ei oo
en oo tiennyt et asioita voi edes ajatella näin valtavan pitkälle
aina eteenpäin
mikään ei lopu, minä en rauhoitu
mun ajatukset tuhoaa mut.
Eikä mulla ole mitään millä itseäni rauhoittaa
viha ei sammu ilman kipua
mut mitä kun kroppa ei siedä niin paljoa kipua
kuin tämä määrä vihaa vaatii
ollaan kierteessä jossa epäonnistuminen kasvattaa vihaa ja yritykset kahlita viha jää yrityksiksi ja mä haluan enää vaan huutaa
en edes lauseita, en kokonaisia sanoja
mä haluan vaan huutaa
et tää menis pois
et mun mieli vaan ois hetken hiljaa
mä en vittu enää jaksa mua.
Tukehdun.