musta tuntuu et näitä on enemmän kuin ennen
en tiiä mistä nää tulee ja miks
mut tuntuu et jokin kirii vauhtia mun sisällä.
Itku vie mukanaan
se kulkee kehon läpi
jalat ei jaksais pitää mua pystyssä
siks pidän kii pöydästä
tiiän et ois helpoin antaa periks
mennä lattian kautta
käpertyä pöydän alle sikiöasentoon
mut ku en helvetti jaksa antaa tälle kaikkea sitä valtaa jonka tää yrittää multa vaatia.
Mä ymmärrän ettei nää turhasta tuu
et ihan ansaitusti tätä tässä saan yrittää läpi hengittää
mut silti joskus pelottaa.
Silloinkin pelottaa kun heräilen hereillä ollessani
ja ajatus vyöryy aaltona jostakin katonrajasta
entä jos en enää pysty hallitsemaan näitä
kannattelemaan tätä kaikkea
ottamaan vastaan näitä itkuja, oloja?
Ja toinen vielä pelottavampi ajatus sisäistyy hetkeen
jossa tuntuu ettei keho ole mun hallinnassa
oon liian irrallani
ei mun käsillä kukaan muukaan tässä tätä kirjoita
mut entä jos onkin nii ettei tässä oo kukaan?
Ei saa ajatella liikaa
ei muuten toimi tuonkaan lauseen hokeminen loputtomiin
tuu tähän ja kerro miten helvetissä mä tän tässä nyt pysäytän
en mä pysty
mä yritän mennä tän läpi
hengittää ja suorittaa niitä ruutiineja jotka on luultavasti elämisen kannalta olennaisimpia
mä pystyn tähänkin vain vaihtelevalla menestyksellä
mut putoamisen estämiseen ei mulla riitä voimat eikä keinot.