minun sisälläni on kylmä
kun kaiken muun viette
niin jätättehän edes tämän
nämä sanat?
Ettehän näitä vie ikinä
ettehän niin lujasti rankaise?
Eksyin jonnekin
jonnekin pimeään
nyt en näe eteeni
nyt en näe minnekään.
En oikeastaan osaa olla olemassa
olot sekoittaa
tai aika hajoaa
en tiedä
minä hengitän
koska se on välttämätöntä
hengittää kunnes kuolee.
Välillä itken
itku on pohjaton
se pysäyttää
uppoan nurkkiin ja seinänvieruksiin
ei se valtaansa saa
eihän?
Mikään ei ole sanottua
mihinkään ei ole kirjattu mitään totuutta
paljon on sanoja
paljon on niitä jotka uskovat tietävänsä
mutta varmaa vastausta ei kenelläkään.
Sekin pelottaa
parempi olla ajattelematta pelkoa sellaisena
niin valtavana
ottaa vain palan sieltä täältä
niin se ei voi aivan yhtä paljoa satuttaa
ja kaiken lisäksi
minähän vain hengitän
tämän läpi ja sitten taas uudestaan.
Ja vaikkei parempaa ikinä tulekaan
vaikkei minusta tässä maailmassa enää mitään hyötyä olekaan
eikä minulle pahaa kummempaa siitä syystä annetakaan
niin onhan kuitenkin vielä
nämä sanat
joihin saan upota
joku laulaa vahvempana
ja minä vain
hengitän.