valtavasti toivottomia ajatuksia
kyyneleitä jotka eivät lopukaan.
Ymmärryksiä ympäröivästä todellisuudesta
ymmärryksiä sijoittumisestani ympäröivään yhteiskuntaan
aikuismaista tiedostamista siitä miksi se pienin, hennoin ja kaikista surkein ääni täytyy saada hiljentännettyä
se joka kiljuu aamuöisin mun sisällä apua eikä kestäisi pelkonsa alla hetkeäkään.
Faktat ymmärtää
ne tiedostaa
mutta miten pelolla voikin olla niin paljon voimaa?
Tuntuu että sama mitä todisteita pelolle esittää
se ei käänny ees kuuntelemaan
siinä se kiljuu kädet korvilla
ei sitä kiinnosta edes mielipidettään perustella
kai se kuvittelee et toi huutaminen riittää
et täällä muka riittäis se et joku huomaa.
Miten sä nyt tollaselle kerrot et voi kuule
ku et sä nyt oikein ymmärrä
kato ei se paha siitä mihinkään häviä et joku tulee vähän selkää silittämään
ne on paljon suuremmissa käsissä
kaikki nämä päätökset.
Ja minä kokonaisuutena ymmärrän
taistelut päättäjiä vastaan on hävitty jo aikoja sitten
ja loppujen lopuks nekin ovat olleet häviävän pieni osa tämän lopputuloksen ratkaisusta.
Pelon täytyy ymmärtää
et aika loppuu kesken
et jos se ei lopeta pian
ja anna tilaa järjelle
nii mua sattuu paljon paljon enemmän
ja uskoakseni täs on kuitenkin yhteinen päämäärä
se et paha loppuu mahdollisimman pian?