iha sama sanotko sä mitään ääneen
ne tietää sen kuitenki
ne näkee sen saman mitä sä tunnet
ne aistii et vika on sun sisällä
et sä oot virhe.
Ja tummuneessa lokakuun illassa
yritän nopeuttaa askeleitani
alikulkutunnelissa on valot ja mun pelot on nii valtavia
etten kykene olemaan olemassa
vastaantulijat etäällä
mä irrallani
poissa kehon tärinästä, sydämenlyönneistä
poissa hengenvedoista joita en jaksaisi millään yrittää asetella oikeaan rytmiin
kun ei ne pysy tahdissa
koska valta on kuitenkin pelolla
ei mulla.
Jossain vaiheessa tuijotan jokea jossa tuntuu päivä päivältä olevan enemmän vettä
mul on kyyneleet ja jokin pohjaton viha
jonka haluan tappaa tähän kohtaan
tämän väsymyksen ja pelon kanssa
en kykene tähän vihaan.
Haluan vain käpertyä sen kiven taakse
siihen ihan lähelle vettä
nii et voisin koska tahansa pudota vahingossa virtaan
tuijotan päättymätöntä kuohua
ja mietin miten se tempais mukaansa
kuinka kylmältä sen syli tuntuis
ja miten ihan sattumalta se vesi saattais lyödä voimallaan mun pään joihinkin noista kivistä
ja kaikki tämä ois pois.
Tämä itku ja tämä viha
en voi itkee anteeksmantraa kenellekään
en ainakaan enää tänään enkä muutenkaan
kun ei ne kuule ku ne vihaa syystä ja kaiken lisäks mä mokasin jo ja ei silloin enää auta mitään selitellä
ku se on näin ja tän kuuluu olla näin
tässä ollaan aikuisia ja vika on vain mussa.
Valoa, meteliä
juna puukuormansa kanssa ylittää sillan
jonka vieressä vettä tuijottaen seison
kävelen kauemmas
ei oo hyvä olla tässä näin
en mä oo itsetuhoinen
mä oon vaan jotenkin vieras
tai ehkä mä lapsellisesti yritän etäännyttää omaa vastuuta käytöksestäni
parempi vain etten mee liian lähelle
en sille kivelle enkä sen taakse
ja et kävelen kauemmas raiteista
ettei olis mitään mahdollisuutta juosta viimeisen vaunun alle
eihän se silloin ees haittais sitä veturinkuljettajaa
jos ei se tietäis?
Ja mä tiedän tasan
et mun olemassaoloa
näitä iltoja ja tunteita kuvaamaan
on muilla vain yksi ainoa termi:
epävakaa roska.
Enkä mä ees jaksa väitellä vastaan
just sitähän mä oon
jotain nii kamalaa ja täysin arvotonta roskaa
eikä tämä edes ikinä muutu
ku mä en muutu.