pelätä kaikkea ympärillään olevaa
kuin mitä on pelätä itseään.
Yritän ajatella
et oon tässä turvassa
mut ei se onnistu
nään miten naapurit osoittelee takapihaa
jota en oo jaksanu haravoida
ne puhuu
en kuule sanoja
eli voin vain arvailla
pelätä.
Ois nii monta kysymystä
joihin Google ei kerro vastausta
ois nii paljo kaikkea
mitä pitäis hoitaa
mut voimia ei oo jäljellä yhtään.
Joka puolelta kohoaa joku muuri
tos on toi ja tuolla toi
ja mä yritän kaikkeni et pääsisin karkuun
vaikka tiiän
ei näitä totuuksia voi paeta.
Ne joille vielä jotaki puhun
yrittävät ehdottaa ammattilaisista apua
mä jätän sit vastaamatta
ei mun taakat niiden harteille kuulu
ja ammattilaiset ei mua voi auttaa.
Oisin aivan täysin valmis huutamaan etten todellakaan pärjää enää
en kestä, jaksa enkä selviä
mutta en uskalla ottaa riskiä
ku saisin kuitenkin taas vaan syytöksiä
ja siis kyllähän mä ymmärrän
et ite mä tän kaiken oon sotkenu.
En vaan enää tiiä mitä tehä
miten selvitä sekunnistakaan
miten huomisesta
viikonlopusta
mistään
en vaan enää tiiä
yritän pidellä kiinni edes jostakin rutiineista
vaikka tunnen miten kaikki vaan murenee hetki hetkeltä yhä pienemmiksi palasiksi.